Ihme tonttuja!

Musiikkia

Jokavuotinen taistelu edes jollain tasolla hyvän joulukuvan ottamiseksi on nyt tältä erää ohi. Nyt palattiin parin vuoden tauon jälkeen taas tonttupukuihin. Tässä koostetta näistä kuvaussessioista.

Ja tässä vaiheessa tuli Mittelien vuoro.

Tyydyin sitten loppujen lopuksi väsäämään nopeasti itse jonkun kuvan, johon liitin koirat parista eri kuvasta yhteen. Ei se mikään mestariteos ole, mutta riittävä..

Rauhallista joulua kaikille!

Lätäkkökauhu

Musiikkia

Pitkän aikaa oli jo ihanteellinen talvisää. Lunta ja muutamia asteita pakkasta. Nyt joulun lähestyessä taas pikkuhiljaa lumet onkin jo sulaneet pois. Ja lisäksi vielä kävelyteillä ja erityisesti metsäpoluilla juuri sillä kävelyalueella tuntuu olevan pelkkää jäätä. Ja kaduillakin on hiekat aika hyvin painuneet sinne jään alle. Yhtä suurta jäärataa ovat meidän lenkkireitit.

Ja tässä tulikin taas lenkillä huomattua yksi periytymätön asia lisää. Sirkku oli pentuna vesipeto kahlaten kaikkien lätäköiden läpi ja kauhoen kupeista vedet lattialle. Pipsa taas päinvastoin lyö aina isomman lätäkön eteen tullessa jarrut pohjaan. Ei vaan millään voi kulkea lätäkön läpi. Sille pitää aina näyttää, että "kierrä täältä". Katsotaan nyt, kuinka kauan kestää, että Pipsa pääsee  lätäkköpelostaan yli.

Kolmen mustan hankkimistarinat

Musiikkia

Tässä lyhyet "tarinat" siitä, miten ja miksi nämä kolme meille muuttivat.

Nessa
Nessa oli kolmesta mustasta meille ensimmäisenä muuttanut. Se oli tullessaan jo kolmen vanha. Nessa oli ollut meillä ennen pysyvää muuttamistaan usein ja pitkiä aikoja hoidossa. Lopulta sen kasvattaja halusi purkaa sijoitussopimuksen haltijan kanssa. Tämän jälkeen Nessa muutti meille vuonna 2014. Tällöin oli jo tiedossa, että meille olisi muuttamassa schipperke sopivan kohdalle osuessa, ja ajateltiinkin, että Nessasta olisi myös sille seuraa.

Sirkku
Oltiin vuoden 2013 elokuussa Tervakosken näyttelystä ajomatkalla takaisin kotiin, kun sain sellaisen kuningasidean, että "ei helvetti, haluan jonkun muun rotuisen koiran kuin mittelin". Loppumatka menikin eri rotuja selaillen, lähinnä ykkös- ja vitosryhmiin painottuen kuitenkin. Pikkuhiljaa vaihtoehdot saatiin rajattua muutamaan rotuun. Alunperin itseäni kiinnosti eniten Suomenlapinkoira, mutta tässä tapauksessa koko tuli vastaan. Lopuista vaihtoehdoista schipperke oli sitten aika selvästi se paras, kun sekä ulkonäkö että luonteenpiirteet miellyttivät. Erityisesti vähän joka paikasta rodun nimen yhteydessä löytynyt lause "iso koira pienessä kropassa" kuulosti hyvinkin vakuuttavalta. Ja näin rotu oli päätetty, enää täytyi vain odottaa, että tulisi vastaan sopiva yksilö. Tämä tapahtuikin odotettua nopeammin ja Sirkku kotiutui meille jo huhtikuun alussa 2014.

Pipsa
Oikeastaan Sirkun kotiutumisesta lähtien oli ollut ajatus, että sille teetettäisiin myöhemmin pennut, ja mikäli syntyisi narttuja, sellainen jäisi kotiin. Ja näinhän siinä kävi. Sirkun ensimmäinen pentue syntyi 19. heinäkuuta 2016, ja Pipsa oli kyseisen pentueen ensimmäisenä syntynyt. Nessa ei oikeastaan koskaan ole leikkinyt Sirkun kanssa, vaikka toisissaan kiinni lenkeillä juoksevatkin. Tästä kakarasta tuli siis Sirkulle oiva leikkikaveri.

Nämä kolme pätkää on sanasta sanaan kopioitu koirien omille sivuille.

"Liian tasainen"

Musiikkia

Tämän päivän ohjelmana oli Sirkun kanssa näyttelykäynti Helsingissä. Tuloksena oli EH ja jäänti ilman luokkasijoitusta. Tämä oli Sirkulle toinen kerta ilman sijoitusta.

Tänään oli taas sellainen päivä, että kaikki tuntui menevän päin p*rsettä niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin. Mutta ehkäpä jätän valittamisen pois tästä. Onneksi kehä oli tänään ajoissa ja sai sen nopeasti pois alta.

Minähän en tunnetusti ole ollut mikään hyvä esittäjä, eikä tän päiväinen tehnyt poikkeusta. Joskus olen opettanut tuon koiran seisomaan riittävän hyvin, että se pysyy paikallaan tarpeeksi kauan ja suht. hyvässä asennossakin, mutta liikkumiseen en ole ikinä jaksanut panostaa (enkä varmasti tee niin jatkossakaan!). Ilmeisesti ei kuitenkaan aivan järkyttävän paljoa se haitannut, kun tuomari tyytyi mainitsemaan askelpituuden hyväksi.

Arvostelu, tuomari Tarja Löfman:

2-vuotias. Oikeankokoinen mittasuhteiltaan tyypillinen narttu. Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Oikea-asentoiset korvat. Tasapainoiset kulmaukset, hieman pitkä lanneosa. Turhan tasainen ylälinja. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä karvanlaatu. 

Erityisesti tuo maininta "turhan tasainen ylälinja" jäi häiritsemään. Mitähän se mahtaa tarkoittaa. Voisin olettaa, että tuomarin mielestä ei siis ole lantiosta säkää kohti kohoava, kuten rotumääritelmässä sanotaan. Jos tuolla lauseella siis haettiin tätä asiaa, niin olen täysin eri mieltä asiasta, omaan silmääni sen selkä laskee kuitenkin riittävästi. Jos tuolla taas haettiin jotain muuta, niin sitten en osaa sanoa siihen mitään.

Sirkku sai taas myös paljon nelijalkaisia miesihailijoita. Olisiko neljä vai viisi eri urosta ollut, vain yhdestä niistä Sirkku itse oli kiinnostunut. Johtuiko tämäkin kiinnostus sitten siitä, että meillä on kotona juoksuisia mitteleitä, vai olisiko Sirkulle jo juoksut tulossa. Edellisistä alkaa kuitenkin olemaan jo aikaa..

Kuva: Lauri Juutilainen

Polvisilmätarkki

Musiikkia

Nessa kävi torstaina uusimassa silmien ja polvien terveystarkit. Molempien osalta oli terve jo pari vuotta sitten ja on sitä edelleen.

Hihnakävelyn edistymistä

Musiikkia

Monella koiralla ongelma tuntuu olevan, etteivät ne halua ulos kylmällä kelillä. Näillä päin vastoin on niin, että kylmällä menevät mielellään ja ilman mitään ongelmia. Jopa pikku-Pipsakin. Luulin jo, että se olisi oppinut kävelemään hihnassa, mutta sitten tulivat nämä nykyiset loskapaskakelit. Pipsa kulkee kuivemmat kohdat kunnolla, mutta heti kun tulee lätäköitä tai märempiä kohtia niin se alkaa jumittamaan.

Nyt on jo lumet ja loskat sulaneet suurimmaksi osaksi taas pois, mutta se keli, mikä pari päivää sitten oli. Kun tie oli laidasta laitaan pelkkää loskaa, niin tuolle kakaralle se vaan oli hirveää tuskaa kävellä. Tosin kyllä sekin sitten loppujen lopuksi aina tuli, kun vedin hihnasta kevyesti eikä sille muitakaan vaihtoehtoja jäänyt. Täytyy nyt tuollakin kelillä kävellä ja harjoitella sen kanssa enemmän.

Meidän pitäisi myös käydä Pipsan kanssa ihan vain kahdestaan harjoittelemassa hihnakävelyä. Tähän asti Sirkku on kulkenut mukana aina, kun itse en iltaisin jaksa alkaa useampia lenkkejä tekemään ja . Pipsa taas kulkee hyvin mukana, kun se roikkuu Sirkun perskärpäsenä.

Jäädään odottelemaan taas lumien tuloa. Siihen voikin mennä aikaa.

Kynnenleikkuuta

Musiikkia

Sirkulla tuntuu ilmeisesti olevan joku sellainen käsitys, että kynnenleikkuuseen kuolee. Onnistuin nyt leikkaamaan siltä kahdesti liian paljon kynttä. Ensimmäinen johtuen siitä, että se juuri leikkaushetkellä päätti alkaa potkimaan jalallaan. Toinen taas oli aivan täysin mun oma moka. Otin liikaa, kun en muistanut, että siltähän leikattiin juuri, kun Eppua käytiin hakemassa.

En ymmärrä, minkä takia näillä ne kynnet näyttää järkyttävän pitkiltä ja kasvaa nopeammin kuin mitteleillä, mutta kumminkin sitten kun niitä leikkaa, niin ei voi ottaa kuin sen millin, pari. Muuten alkaa vuotamaan. Mitteleillä taas tuntuu olevan niin, että kynnet kasvaa hitaasti ja niistä voi aina ottaa reilummin kerralla. Mutta joo, täytyy vaan ottaa usein ja todella pieni palanen kerrallaan.

Viimeksi Sirkku oli vielä helppo leikattava, kun yritin näyttää Epun hakijoille, miten käy, kun ei riittävän hyvin totuta tähän. Nyt, kun ketään ei ollut näkemässä, niin tuo päätti taas aloittaa sen hirveän rääkymisen ja puremisen.

Mielenkiintoista, että jokaisen kynnenleikkuun jälkeen täytyy kirjoittaa siitä tekstiä. Tuohan ansaitsee jo oman tunnisteensa..

Sijoitukseen

Musiikkia

Epustakin vihdoin "päästiin" eroon. Se lähti Poriin sijoitukseen, joten siitä kuitenkin luultavasti vielä täälläkin joskus tulevaisuudessa jotain tullaan kuulemaan.

Kynsisota pentujen kanssa

Musiikkia

No huh. Kyllä oli taas sellasta tuo kynnenleikkuukäyttäytyminen, että huomaa keneltä ovat sen perineet.

Pipe sai olla ensimmäinen. Ääntely kuulosti melkeinpä täysin samalta kuin äidillään. Takajalkojen kohdalla lakkasin pitämästä siitä kiinni, tai siis pidin vain leikattavasta jalasta, niin sen jälkeen pentu makasi vain kiltisti paikallaan ja antoi leikata.

Mutta Eppupa se vasta vaikea tapaus olikin. Se oli sellaista puremista, kiljumista ja rääkymistä, että hyvä, etteivät naapurit tehneet jotakin eläintensuojeluilmoitusta. Oon aina kuvitellut, että Sirkku on hankala leikattava, mutta sehän tuntuu nyt ihan enkeliltä. Mutta joo, kun sen leikkaamisen aloitin, niin silloin myös hoidan sen loppuun huolimatta siitä millaisen esityksen koira pistää pystyyn. Viimeisen jalan kohdalla Eppukin tuntui jo vähän alistuneen kohtaloonsa.

Kuitenkin nuo ääntelyt ovat niin Sirkulla kuin pennuillakin hemmetin hauskaa kuunneltavaa. Ihan kuin luulisivat tuohon kuolevansa. Kuten jo aiemminkin tullut todettua: tuon täytyy olla joku rotuvika.

Seuraavaa kynsisotaa odotellessa.

Herning

Musiikkia

Viikon takaiset hyvät tulokset jatkuivat nyt Tanskassa.

Lauantaina Sirkku sai SERTin ja vara-CACIBin sekä oli PN2. Edellä oli valioluokan voittaja. Tuo vara-CACIB jäi nyt harmittamaan, kun tämä olisi sillä oikealla CACIBilla tullut kv valioksi.

Arvostelu (tuomari Anne-Chatrine Edoff):

utmærkt huvud mycket bra kropp aningen lång i lænden kunde vara mer vinklad i skuldra och øverarm tillræckligt vinklad bak något mjuk och kort i pælsen idag men ændå øvertygande i sin nærvaro

Sunnuntain tuloksena oli PN3 ja SERT.
Arvostelu (tuomari Saija Juutilainen):

2,5years old - pretty young female - correct bones and feet - nice long ribbcage - strong loin - typical head and expression - a bit long ears nice coat quality not in best condition - mooves very well - nice topline - could have a bit more drive behind

Nämä tulokset ovat selvästi paremmat kuin mitä odotin, todella tyytyväinen niihin. Seuraavan kerran pääsee Sirkku sitten näytelmöimään messarissa, johon se ilmoitettiin sunnuntaille.

Puolan Voittaja!

Musiikkia

Sirkku oli viikonlopun molemmissa Poznanin näyttelyissä rotunsa paras (ja ainoa) ja sai SERTit sekä CACIBit. Sunnuntaina tuli vielä Puolan voittaja -tittelikin. Viikon päästä jatkuu näyttelyt Tanskassa.

Näyttelysuunnitelmia

Musiikkia

Nyt, kun pennut alkavat pikkuhiljaa vierottumaan Sirkusta ja koira palautua normaaliin kuntoonsa, voikin taas alkaa suunnittelemaan näyttelyitä. Ja niitä onkin suunniteltu jo loppuvuodeksi.

Sirkun onkin tarkoitus lähteä ulkomaille siskon kanssa. Se ilmoitettiin kahteen kansainväliseen näyttelyyn Puolassa 29. -30. lokakuuta Poznaniin. Jälkimmäinen näistä on Puolan voittaja. Näiden lisäksi se osallistuu viikkoa myöhemmin Herningissä järjestettäviin Tanskan sekä Pohjoismaiden voittajiin.

Kunnon tittelijahtia luvassa siis. Itse kuitenkin pessimistinä lähden näihin enemmänkin asenteella "ei sieltä kuitenkaan mitään tule". Mutta jos oltaisiin positiivisia ja alettaisiin miettimään, mitä kaikkea tarvitaan, niin... Itselleni tärkeimpänä olisi, että molemmista maista tarvittaisiin yhdet CACIBit, niin koirasta tulisi kansainvälinen muotovalio. Tittelitkään eivät kuitenkaan harmittaisi. Realistisella ajattelulla taas uskon, että Puolasta tittelikin on vielä mahdollinen, mutta Tanskassa todennäköisesti on kovempiakin suomalaisia, jotka vievät palkinnot.

Nyt on vielä mietinnässä, pitäisikö Sirkku ilmoittaa vielä kotimaiseen voittajaan, joulukuulle. Tuomarina olisi toisena päivänä Tarja Löfman, joka on Sirkusta tykännyt aiemmin. Mietin, kannataisko kokeilla valioitumista hänen kehässään suuremman kilpailijamäärän seassa, vai odottaisiko ensi vuoteen ja pieniin ryhmiksiin, joissa ei välttämättä niin paljon osallistujia olisi. Tätä pulmaa jäädään miettimään.

Näitä kaikkia näyttelyitä silmällä pitäen kuitenkin huolettaa tuo pentujen jälkeinen karvanlähtö. Täytyy todellakin vain toivoa, että karvat kasvavat takaisin ennen näitä.

Mielenkiintoista. Ensi vuonna saadaan Tampereelle kaksi isoa näyttelyä lisää. Toukokuun KV-näyttelyn lisäksi vuoden lopulla järjestetään vielä viikonlopun aikana kansainvälinen sekä kaikkien rotujen näyttely. Eli jopa kolme näyttelyä. Nämä ainakin lähtökohtaisesti tulee kaikki käytyä.

Yksi pentu vähemmän

Musiikkia

Edellisessä tekstissä jätin näköjään mainitsematta, että siis toinen pentu lähti uuteen kotiin. Tytöistä lähti Rupsu, joka muutti Järvenpäähän. Hänen uudeksi nimekseen tuli Nyyti.

Nyt on jäljellä enää edelleen kotia etsivä Eppu sekä meille jäävä Rääky, jolle muuten pitäisi nyt oikeasti keksiä joku kunnon nimi..

Hihnakävelyä

Musiikkia

Tänään kokeiltiin Rääkysen kanssa ensimmäistä kertaa hihnakävelyä. Juu, kyllä, loistava kasvattaja, kun tässä vaiheessa vasta sitä kokeillaan.

Tuo jäi siis nyt mun kanssa kotiin. Me käytiin Sirkun kanssa nyt aikainen iltalenkki ja otin pennun mukaan.

Noh, mitä nyt tuolta ensimmäiseltä kerralta voi odottaa, kun pentu on aina aiemmin ulkoillut vapaana. Ei se siis oikein tahtonut liikkua ja kaikki oli sen mielestä huonosti; "hihna on kireellä, se on liian lyhyt, se kutittaa" ja niin edelleen.

Kannoin pentua ensin alkumatkan ja päästin se sitten alas niin, että pääsi kokeilemaan sekä asfaltilla että sitten tutummalla alustalla metsässä.

Ensin se päätti, ettei halua liikkua senttiäkään. Yritin kevyesti vetää, mutta tämä peruutti sitten kaikilla voimillansa taakse päin. Houkuttelukaan ei toiminut. Ajattelin jo, että "p*rkele tästä tuu mitään", kun se yhtäkkiä päättikin sännähtää hirveellä vauhdilla eteenpäin. En tiedä miksi, kun Sirkkukin oli aivan toisessa suunnassa.

No, se ilo ei kauaa kestänyt. Kohta se jäätyi taas. Ja sitten taas liikkui pienen pätkän. Ja tätä vaihtelua mentiin noin sadan metrin verran, jonka jälkeen otin pikkuisen taas syliin, jossa oli loppumatkan ajan.

Huomenna jatketaan taas harjoittelua.

Mökillä taas..

Musiikkia

Vikko sitten Napa tippui järveen ennen lähtöään. Nyt oli Rääkyn vuoro käydä uimassa. Olivat rantakivillä kävelemässä, kun tämä alkoi kurkottelemaan juomaan vedestä. Ja molsk! Sinne tippui. Omin avuin osasi kuitenkin ylös tulla. Eikä mennyt kauaakaan, kun nätti jo unohtaneen koko asian.

Tulin siis nyt taas viikonlopuksi mökille. Katseltiin eilen jääkiekkoa ja otin jossain vaiheessa Epun syliin selälleen. Se oli siinä hetken nätisti, jonka jälkeen vaan räjähti ihan yhtäkkiä. Se alkoi rimpuilemaan, rähisemään ja puremaan. Ja pian taas rauhoittui.

Viikko sitten lähteneestä Napasta tuli lopulta Nappi. Siitä on muutamia kuvia laitettu, eivätkä ainakaan vielä halua pikkuhirviötä palauttaa. ;) Huomenna lähtee sitten toinen tytöistä.

Nyt, kun on kolme pentua jäljellä, niin näiden leikkiessä jää aina yksi pentu kolmanneksi pyöräksi. Onneksi sentään vaihtelevat leikkiparit, eikä ole joka kerta sama ulkopuolelle jäävä. Ja tämäkin ongelma katoaa taas huomenna, kun on taas parillinen määrä pentuja.

Ja edelleen on mulla se ongelma, että Rääkylle pitäisi keksiä joku parempi pysyvä nimi.. Tuo ei välttämättä ole ihan se, miksi sitä haluan seuraavat kymmenen vuotta kutsua.

Rääky tippui järveen

"Hyi, mää oon märkä!"

Eppu <3
Sehän näyttää tässä ihan töpöltä.

Remonttiapulaisia

Leikkirinki

Räyh! Otetaan vauhti...

...ja sitten veljeen kiinni.

Rekisteröity

Musiikkia

Noniin.. Nyt ovat pentuset ilmestyneet myös KoiraNettiin. Mitään erityistä nähtäväähän näissä nyt ei ole, mutta pakko tämä nyt silti oli päästä mainitsemaan.

Linkki

Ensimmäinen pentu maailmalle

Musiikkia

Napa lähti nyt tästä pentueesta ensimmäisenä uuteen kotiinsa. Pojan oli alunperin tarkoitus lähteä vasta kuun lopulla, mutta suunnitelmat muuttuivat ja lähtikin jo nyt.

Pennut pääsivätkin tänään ulkoilemaan taas paljon. Pidettiin porttia auki ja ne pysyivät hyvin rappusten läheisyydessä. Niille oli laitettu rappusiin matto, etteivät tippuisi rakoihin, mutta arvatkaa vaan, kuinka paljon ne tätä mattoa käyttivät. Mieluummin menivät niiden sivusta ja jalat tippuivat rakoihin, kun eivät osanneet varoa.

Napa-raukka tippui ulkoillessaan järveen. :D Eipähän tarvinnut ainakaan alkaa pesemään sitä.

Napanen sai siis uudeksi nimekseen Myrsky. Se muutti Ouluun, joten ainakin pääsi heti alkuun harjoittelemaan autossa matkustusta.. Jäädään odottelemaan tämän pennun kuulumisia ja yritetään nyt tottua vähentyneeseen laumaan.

Kasvattajan vierailu

Musiikkia

Sirkun kasvattaja Anita kävi torstaina pentuja moikkaamassa. Tätä varten kotona tapahtuikin taas suursiivous. Nyt kelpaa jälleen minun sekä pentujen sotkea paikat. ;)

Anita oli muuten samaa mieltä, että jättäisi tytöistä Rääkyn, jos olisivat olleet hänen pentujaan ja olisi täytynyt näistä valita. Suurin osa jutuista oli kuitenkin koiriin liittymätöntä, joten niistä turha sen enempää kertoa. Vierailu kesti kuitenkin päälle kolme tuntia.

Myös Sirkun sisko, Miina, oli mukana käymässä. Se ei erityisesti pennuista välittänyt, mutta toisaalta onkin tottunut niihin jo kotonaan. Mitteli-mummeli Jasusta ei kuitenkaan pitänyt, ja sille pitikin välillä murista. Lähtiessä otettiin siskoksista vielä kuva.

Ja tähän vielä loppuun korjaus edelliseen päivitykseen. Punnitsin nuo itse ja näytti olevan niin, että Napa painaa todellisuudessa 1,6kg. Muiden kolmen painot olivat oikeat. Olisiko äiti punninnut toisen tytön kahdesti, kun luullut punninneensa Napasen..

Painoero

Musiikkia

Pennut punittiin ja madotettiin eilen.

Painoissa huomio kiinnittyi siihen, että Epulla (toinen poika) on painoa jo peräti 1,7 kiloa, kun taas kaikki muut ovat aika tasoissa 1,3 kilossa. Napakin, joka näyttää selvästi isoimmalta, on kuitenkin tyttöjen kanssa samoissa lukemissa.

Viikko kaupungissa

Musiikkia

Sirkku ja pennut asuivat tämän viikon maanantaista perjantaihin mun kanssa kaupungissa. Ennen tätä en ollut pentuja puoleentoista viikkoon nähnyt. Nyt ne palasivat taas takaisin mökille. Itse joudun koulun takia olemaan Tampereella, joten pentuja tulee nähtyä vain silloin, kun matkustaa mökille, lähinnä satunnaisina viikonloppuina. Katsotaan, jos tulisivat kuitenkin taas pian uudestaan tänne. Olisihan se niiden kanssa kiva olla vähän enemmän, ennen kuin lähtevät uusiin koteihinsa.

Pennut ovat saaneet liotettua ruokaa nyt kolmesti päivässä; aamuisin, päivällä kahden ja neljän välillä sekä illalla. Koulupäivien ajan olen laittanut Sirkun niiden kanssa alakertaan rajatulle alueelle. Sekin kuitenkin pääsisi sohvalle niiltä pakoon halutessaan. Ilmeisesti Sirkku vaan on liian tyhmä ja yrittää piiloutua niiltä sängynaluslaatikkoon, jonne ne tietenkin seuraavat perässä. Itse en kuitenkaan ole huomannut, että Sirkku pentuja enää maitobaarille päästäisi.

Nämä pennut muuten liikkuvat jännästi pareittain. Tuntuvat koko ajan olevan pojat samassa paikassa ja tytöt samassa paikassa.

Pennuilla kävi viikko sitten katsojia. Näillä näkymin toinen poika, todennäköisesti Napa, olisi lähdössä Ouluun ja toinen tytöistä Järvenpäähän. Lähtevästä tytöstä ei vielä ole varmuutta, mutta ostajat suostuivat ottamaan kumman vain riippuen siitä, kumpi me halutaan jättää kotiin. He haluavat kotikoiraa, joten luultavasti annetaan heille tytöistä sosiaalisempi, josta he itsekin pitivät, ja pidetään itse tämä ulkonäöllisesti lupaavampi.

Perhepotretti

Musiikkia

Heh! Löysin Mitteleiden perhepotretin kuun alulta. Nessan ja Jerin lapsi Minni kävi silloin meillä käymässä. Hyvä, että jollain oli kuvaa otettaessa hauuskaa. ;)

Edelleen itseäni häiritsee tuo, että kahdesta mustasta koirasta tuli soopeli...

Ystävyyttä rakentamaan

Musiikkia

Nyt Sirkun pentujen aikana olen yrittänyt taas kaverustua uudelleen toisen koiran, Nessan kanssa. Itse olen lähinnä keskittynyt Sirkkuun, ja Nessasta on tullut enemmän äidin koira, joten asiaa korjaamaan...

Mun ja Nessan ajanvietto on nyt pitänyt sisällä pidempiä lenkkejä, uimista, saunomista, irtokarvojen harjailua jne.. Eli kaikkea mistä koira ei tykkää. Mutta tärkeintähän on se, että jotain tehdään yhdessä.

Todennäköisesti kuitenkin unohdan Nessan ja palautan sen takaisin äidille sitten, kun pennut ovat isompia ja Sirkunkin kanssa voi puuhailla enemmän jotain. Mutta ainakin tällaista väliaikaista ystävyyttä rakennellaan nyt.

Hampaita

Musiikkia

Pennut ovat nyt päässeet tähän "syödään kaikkea mahdollista" -ikään. Tai ovat olleet siinä jo jonkin aikaa, mutta laiskana kirjoitan vasta nyt. Mutta tosiaan, nyt kun hampaat ovat alkaneet kasvaa, niin syövät kyllä kaikkea mahdollista, mitä sisältä löytävät.

Nyt nämä ovat myös alkaneet jo karkailemaan tuolta kamarista, jossa ovat aikaisemmin viettäneet aikansa. Sirkku avaa aina portin hieman raolleen kulkiessaan siitä ja pennut tietenkin seuraavat perässä muiden "isojen" koirien joukkoon. Onneksi ne nyt jollain tasolla kuitenkin näitä hirviöitä sietävät..

3 viikkoa

Musiikkia

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta tältä näyttivät painot kolmen viikon iässä.

1. narttu: 720g
1. uros: 790g
2. narttu: 720g
2. uros: 700g

Niillä on nimet!

Musiikkia

Saatiin jo puolentoista viikon ikäisenä valittua pennuille nimet. Kerrankin saatiin viralliset nimet ajoissa. Yleensä niitä aletaan sitten myöhään ja hirveellä kiireellä miettimään. Tällaisiin nimiin päädyttiin:

Nartut:
Zirkoni

Zaphire

Urokset:
Zorion
Zenith

Silmät auki

Musiikkia

Sirkun pennuilta on jo kaikilta silmät auki. Nyt kelpaa poikienkin etsiä uusia koteja.

Narttu 1

Narttu 2

Uros 1

Napa

2 viikon painopäivitys

Musiikkia

Pennut täyttivät tiistaina jo kaksi viikkoa.

Painot:
1. narttu: 540g
1. uros: 560g
2. narttu: 530g
2. uros: 475g

Pennut viikon ikäisiä

Musiikkia

Huh, pennut ovat jo viikon ikäisiä. Tähän asti kaikki on mennyt loistavasti ja pennut kasvaneet hyvin. Kolme pennun painot ovat edelleen aika tasoissa, kun Napa on jäänyt jälkeen. Eilisen ja tän päivän mittauksen välillä se oli kuitenkin eniten kasvanut. Jos alkaisi nyt hiljalleen ottaa muita kiinni.

Painot:
1. narttu: 346g
2. narttu: 357g
1. uros: 358g
2. uros: 288g

Pennut 2vrk

Musiikkia

Tästä tulee pikku-Sirkkujen painopäivitys.. Pikkasen hankalaa on painojen vertailu näin alussa, kun siinä välissä oli niin pitkä tauko. Enkä tietenkään tajunnut, että olisin voinut punnita ne sekä aamulla että illalla.

1. syntynyt: 203 grammaa
2. syntynyt: 208
3. syntynyt: 190
4. syntynyt: 160

Nämä painot on nyt illalla otettu. Huomaa kuitenkin hyvin, kuinka ensimmäisenä syntyneet ovat aika selvästi painavampia. Napa jää muista jälkeen. :(

Me päätettiin jo, että viimeisenä syntynyt pentu on nimeltään Napa. Sitten enää pitäisi keksiä väliaikaiset nimet kolmelle muulle, mutta eiköhän ne sitten jossain vaiheessa tule. Nyt ne on olleet vain pinkki narttu, violetti uros ja valkoinen narttu. Nämä siis merkittiin kynsilakoilla, että tunnistaa.

10 tunnin synnytys

Musiikkia

Tässähän menikin koko päivä synnytystä jännittäessä. Heräilin taas yön aikana aina välillä katsomaan Sirkkua. Kahdeksan aikaan katsoin, että koira on jotain nesteitä vuotanut petiin.

Varttia vaille kymmenen aikaan aamulla syntyi ensimmäinen pentu, joka oli narttu ja painoi 148 grammaa. Huh, Sirkku itse painoi syntyessään 90. Pieni ero siis.. Tämän jälkeen jäätiin odottamaan, että koska tulee lisää. Puolitoista tuntia meni ennen kuin tuli toinen, poika. (163 grammaa)

Tässä kohtaa päästäänkin siihen, kun Sirkku päätti pitää hulluja jännityksessä. Se imetti näitä kahta ensin syntynyttä eikä tehnyt elettäkään seuraavien tuomiseksi maailmaan. Siinä kolmen tunnin odottelun jälkeen soitettiin eläinlääkärille, josta todettiin, että kannattaa odottaa vielä. Koirasta siis selvästi näki ja tunsi, että sisällä on vielä jotain.

Neljän ja puolen tunnin odottelun jälkeen soitettiin uudestaan, ja päätettiin ajaa Hämeenkyröön lääkärille. Ultran mukaan pentuja oli edelleen mahassa ja näyttivät kuulemma olevan hyväkuntoisen näköisiä. Käytettiin Sirkku vaa'alla, joka näytti 6,3 kiloa eli 0,8 oli jo lähtenyt ensimmäisten pentujen mukana pois. No, Sirkku sai oksitosiinipiikin niskaan, jonka jälkeen ajeltiin takaisin mökille.

Kahdeksalta illalla Sirkku synnytti seuraavaksi tämän pentueen painavimman, 164g, pennun. Tästä onneksi seuraavaan, ja viimeiseen meni vain parikymmentä minuuttia. Jos olisi taas joutunut odottamaan monta tuntia, niin... Harmi vain, että tältä viimeiseltä pennulta Sirkku onnistui jotenkin nykäisemään napanuoran irti. Siinä sitten yritettiin tyrehdyttää verenvuotoa, ja taas ne parikymmentä minuuttia, niin tämäkin onnistui, vaikkakin aika reilusti ehti vuotaa. Mutta, nyt on Sirkulla ja pennuilla kaikki hyvin.

Se, jonka koiralla on mennyt neljän pennun synnytykseen päälle kymmenen tuntia tai kahden syntyneen pennun välillä ollut noin yhdeksän tuntia, huutakaa hep!

Ja vitsillä todettiinkin, että kun koira astutettiin kahdesti, nämä kaksi ensimmäistä pentua olivat ensimmäisestä astutuksesta ja jälkimmäiset toisesta.

Voisitko jo pian...?

Musiikkia

Edelleen odotellaan Sirkun pentuja. Ja odoteltu on perjantaista lähtien. Koko viikonlopun olen nyt sen kanssa oleskellut ja yrittänyt opettaa sen menemään häkkiin. Aiemmin, kun on tunkenut sängynaluslaatikkoon, joka ei mikään paras synnytyspaikka ole. Nyt Sirkku jo itse omasta tahdostaan menee kevythäkkiin, jonka on tarkoitus toimia synnytyspaikkana.

Pari kertaa se on jo petaillut sen näköisesti, että josko pian alkaisi jotain tapahtua, mutta... sen jälkeen aina alkanut vain nukkumaan. Nytkään ei mitään merkkejä ole, että alkaisi synnyttämään, mutta jos sitten illalla... Kova potkiminen siellä ainakin on, pennutkin haluaisi jo ilmeisesti ulos. ;)

Muutamia kuvia olen katsellut schipperkeistä ennen synnytyksiä, ja tuo näyttää niihin verrattuna paljon paksummalta. Toivotaan siis, että on paljon pentuja. Viittä ollaan itse veikattu, ja samanlaista arvausta tuli myös facebookin kautta eräältä kasvattajalta.´

Seisominen ja liikkuminen ovat jo sen verran vaikean näköisiä, että... Voisi helpottaa kummasti, jos pullauttaisi pentuset ulos. Mutta sitä jäädään nyt odottamaan..

Painopäivitys #3

Musiikkia

Noin. Nyt on taas tullut viikossa 400 grammaa lisäpainoa. Kahdeksan viikkoa astutuksesta ja yhteensä painoa 7,1 kiloa.

Me odotetaan pentuja syntyväksi nyt viikonlopun aikana. Toistaiseksi ei ole vielä näyttänyt mitään merkkejä, että alkaisi synnyttämään.

Painopäivitys #2

Musiikkia

Punnitsin taas tänään Sirkun. Painoa oli 6,7 kiloa eli viikon takaiseen on tullut 0,3 ja lähtöpainoon 1,1 kiloa lisää. Astutuksesta on nyt tasan seitsemän viikkoa (49 vuorokautta).

Painopäivitys

Musiikkia

Sirkun astutuksesta on nyt (30.6.) aikaa tasan kuusi viikkoa (42 vuorokautta). Painoa oli astutushetkellä 5,6 kiloa, nyt sitä on 6,4 eli melkein kilo jo tullut lisää. Viimeisen viikon aikana paino on lisääntynyt 0,4 kiloa.

Sirkun äidillä, Hanilla, oli 36 vuorokauden jälkeen tullut painoa lisää 0,5 kiloa ja 48 vuorokauden jälkeen 0,7 kiloa. Ja Hani teki viisi pentua. Sirkku on jo nyt mennyt tästä ohi, eli tästä voisi päätellä ihan hyvää pentumäärää myös. (...tai sitten se on vaan täynnä vettä...) Toisaalta, nyt kun toivotaan ja odotetaan useampaa pentua ja mahdollisimman montaa narttua, niin tuo varmaankin tekee yhden tai kaksi ja molemmat uroksia.

Parhaimmillaan

Musiikkia

Sirkku parhaimmillaan

Juuh, tosiaan. Tässä tämä meidän SERTiä vaille valio. Oikein älykäs tapaus. ;)

Eipä tässä tällä kertaa mitään kirjoitettavaa ole... itse vaan näin tämän kuvan jakamisen arvoiseksi.

Saunakoira #2

Musiikkia

Ja kuten edellisellä kerralla totesin, se juoksee portin auettua aina suoraan saunan ovelle odottamaan. Siellä se on ihan ilmeellä, että "mikä kestää, tuu jo."

Eipä se siellä saunassa hirveen pitkään ole kuitenkaan ollut. Annan sen aina olla sen aikaa, että itse kannan padasta vedet sisälle ja itseni kastelen, ehkä minuutin, kaksi sen jälkeenkin. Heitän sen kuitenkin sitten pois, kun alan löylyä ottaa.

Mutta eiköhän Sirkun saunomiset ala kohta olemaan hetkeksi ohi. Nyt kun alkaa maha kasvaa, niin ei tuon tarvitse tulla lauteille hyppimään. Katsotaan sitten taas pentujen jälkeen.

Kynsisota

Musiikkia

Kynsienleikkuu on aina ollut Sirkun kanssa haastavaa, ja tulee varmaan aina olemaankin. Mutta lukemani perusteella tää on rotuvika. Jossain muistan nähneeni, että joku joutuu käyttämään kynsiä leikatessa kuonokoppaa. Siihen me ei olla vielä jouduttu, eikä toivottavasti jatkossakaan.

Tästä kuvasta varmaan aika hyvin näkee, mitä mieltä tuo eläin kynsien leikkaamisesta on..hirveetä mulkoilua. :D

Toi ilme <3

Mulkoilu kyllä jatkui vielä sen jälkeenkin, kun olin leikkaamisen lopettanut. Ja katse seurasi kynsisaksia vielä pitkään, etteivät ne vaan käy huomaamatta uudelleen kimppuun.

Ei kyllä katse irronnut hetkeksikään kynsisaksista. :D

Tähän asti oon aika hyvin saanut pistettyä tän kynsienleikkuun muille, kun ollaan näyttelyissä tai vierailemassa tutuilla ollut. Eipä se muillakaan ole helppoa ollut.

Tiineenä

Musiikkia

Nyt voi jo varmuudella sanoa Sirkun olevan tiineenä. Ylhäältä päin katsoessa selvästi näkee, ja koittaessa myös tuntee. Lisäksi nisät selvästi turvonneet.

Käytös tuolla on muuttunut aiemmasta täysin päinvastaiseksi. Sirkku on nyt ollut koko ajan hellyydenkipeä ja tunkemassa syliin. Yhdenkään muun meidän koiran käytös ei ole aiemmin noin paljoa muuttunut.

Painoa Sirkulla on nyt tasan kuusi kiloa, astutuksesta seuraavana päivänä katsoin sen lähtöpainoksi 5,6 kiloa. Nyt voikin sitten alkaa aktiivisemmin punnitsemaan.

Viilennys

Musiikkia

Nyt kun alkaa olemaan kuumia kelejä...tai kuumia ja kuumia, tänäänkin satoi kaatamalla vettä... mutta nyt useamman lämpimämmän päivän jälkeen oon huomannut, että Sirkku osaa yllättävän hyvin viilentää itse itsensä (siis verrattuna muihin meidän koiriin).

Enää nuo eivät mökilläkään pääse koko ajan vapaasti ulkona olemaan, kun naapurit ovat myös päivittäin paikalla, yöksi sentään lähtevät aina pois. Mutta ulos päästyään tuo on useamman kerran käynyt järvessä kahlaamassa ja viilentämässä itseään ennen aitaukseen tuloa. Se on siellä vain sen aikaa, että kastelee itsensä ja tulee sitten pois. Aitauksessakin Sirkku osaa hakeutua hyvin varjoon pienen koiranmökin ja puskien ynnä muiden taakse, kun taas suurin osa muista koirista istuu aitauksen portilla auringonpaisteessa (jos se siis paistaa).

Eilen Sirkku innostui leikkimään mustikkaa. Se meni aitauksen takanurkkaan mustikkapuskaan istumaan ja kökötti siinä paikallaan ainakin kymmenen minuuttia. En kyllä vieläkään ymmärrä, mikä idea tuossa oli.

Myös nämä siskolta meillä hoidossa olleet mittelipennut kävivät uimassa, tai kaislikossa riehumassa, mutta lopputulos sama: ne oli märkiä. Ja sen jälkeen meidän ihmisten iloksi menivät rannalle mudassa kierimään ja sotkemaan itsensä. Ja vieläpä kerman värisiä, eli näkyykin ihan mukavasti tuo lika niissä.

Ja Sirkkuun palaten vielä, ihmettelen, että muuten tuo kyllä käy kahlailemassa ja on aina tuntunut tykkäävän vedestä, mutta sadekeli... silloin käperrytään kerälle sohvalle peiton alle, eikä varmasti mennä vapaaehtoisesti ulos.

Kärpästen herra

Musiikkia

Vai olisko sittenkin niin päin, että kärpäset ovat herroja, eikä Sirkku.. Ei tuo vaan näytä saavan kärpäsiä kiinni, vaikka kuinka hyppii niiden perässä seiniä vasten, tuoleille, sohville ym.

Sirkku onkin meidän perheessä toinen kärpäsiä jahtaava koira. Tai voi olla, että niitä olisi enemmänkin, mutta itse en ole huomannut kuin kaksi.

Syliin otin tuon koiran, niin pää pyöri, kun katseellaan seurasi ympärillä pyörineitä kärpäsiä. Ei montaa sekuntia kulunut, kun hyppäsi perään. Eikä yllättäen saanut kiinni..

Eipä taida Sirkkukaan enää tuntea itseään niin nopeaksi, kuin aiemmin.

Saunakoira

Musiikkia

Nyt on muutama päivää vietetty loman alun jälkeen. Alkuviikko on mennyt mökkeillessä.

Nyt, kun ollaan parina päivänä käyty saunassa, on tullut huomattua, että Sirkku nauttii siellä käymisestä enemmän kuin aiemmin. Voi tietenkin johtua tästä säästäkin...järkyttävä tuuli.

Joka kerta Sirkku on ollut jo siellä saunan ovella odottamassa, kun olen sinne itse päässyt. Viime vuonna en muista, että olisi ollut. Ja kun oven avaa, niin tuo hyppää suoraan ylimmälle lauteelle.

Ja eilenkin, kun Sirkun aioin ulos pistää, niin tuo oli itse toista mieltä. Oli jo tullut lauteilta alas, mutta kun avasin oven, tuo hyppi heti takaisin ylös, eikä ollut kuulevinaankaan, kun yritin käskeä menemään ulos. Täytyi nostaa alas ja työntää ovesta ulos.

Sirkku saakin nyt jäädä nauttimaan mökkielämästä ja saunomisesta, kun lähden itse takaisin Tampereelle. Oma viikonloppu meneekin näyttelyissä ja livemusiikkia kuunnellessa. Yöt meneekin sitten muutaman tunnin unilla.

Astutus #2

Musiikkia

Alun perin oli tarkoitus jättää yhteen kertaan, mutta kotona mittelit olivat pari päivää myöhemmin edelleen kiinnostuneita Sirkusta ja toisin päin, niin päätettiin ajaa vielä sunnuntaina uudelleen Siuntioon.

Ja kun viimeksi kehuin navigaattoria, niin nyt matka pitkittyikin pikkuteitä pitkin ajellessa. Tosin tällä kertaa oma vika, kun vahingossa laitettiin ohjaamaan Someron kautta hitaampaa reittiä.

Kun päästiin paikalle, koirat hoitivat jälleen homman yhtä nopeasti kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pari minuuttia ja nalkissa olivat. Siinä jonkin aikaa olivat, jonka jälkeen päästiinkin melkein heti lähtemään, kun paperit oli jo torstaina laitettu kuntoon.

Ja taas ehti ennen lähtöä vähän käpälöidä pentuja pihalla. Kovasti näytti Sirkkukin olleen kiinnostunut niistä. Tai sitten se vain himoitsi niiden ruokia...

Nyt jäädään sitten odottamaan, tuleeko pentuja. Eiköhän sen sitten kuukauden päästä ala nähdä. Painoakin voisi sitten silloin alkaa seuraamaan, nyt sitä on 5,6 kiloa.

Niila oli muuten saanut lauantaina viimeisen CACIBin ja siitä oli tullut inttivalio. Onnea siitä!

Ja kuvaan on hyvä lopettaa.

Ei mikään paras mahdollinen, mutta kelpaa mulle.
Parempi kuitenkin, kuin ei mitään.

Astutus

Musiikkia

Käytiin torstaina toukokuun 19. päivä Siuntiossa astuttamassa Sirkkua.

Neljän aikaan päivällä lähdettiin täältä Tampereelta ajamaan kohti Siuntiota. Matkaanhan meni ainakin sen kaksi ja puoli tuntia aikaa. Juuri sen verran, että Suomen peli ehti loppua ennen kuin perille päästiin. Olipahan ainakin kuunneltavaa matkalla. Navigaattorikin osasi yllättävän hyvin pysyä pois pikkuteiltä.

No. Päästiin paikalle, päästettiin Sirkku sisälle uroksen kanssa. Siinä meni sen pari, kolme minuuttia, kun homma oli jo hoidettu ja olivat nalkissa. Äännähdystäkään eivät päästäneet. Tuskin olisi kukaan edes huomannut, jos olisivat nurkan takana olleet..

Odoteltiin vielä tuon jälkeen, tekevätkö vielä jotain. Mutta ilmeisesti olivat sitä mieltä, että ensimmäinen kerta riitti. Sen jälkeen eivät enää oikein innostuneet uudelleen yrittämään.

Lisäksi päästiin samalla katsomaan heillä olleita schipperkepentuja. Suloisia palleroita olivat. (<3) Edellisen kerran olen nähnyt tämän rodun pentuja silloin, kun haettiin Sirkkua. Siitäkin jo reilu pari vuotta.

Ja taas parin tunnin ajomatka takaisin kotiin. Lisäksi hieman matka vielä venyi, kun pysähdyttiin hakemaan itselle matkaevästä ja juottamaan Sirkkua. Siinäpä se reissu sitten olikin.

Juoksut

Musiikkia

Noin. Aloittihan tuo nuo juoksunsa. Huhti-toukokuussa, kuten olikin ennustettu. Lakana täynnä kuivuneita veritippoja...

Jostain olen lukenut, että monilla koirilla tulee juoksujen aikaan jonkinlainen masennus ja pysyttelevät vain nurkissa, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Sirkulla se tuntuu olevan juurikin toisin päin. Se tuntuu olevan koko ajan leikkimässä, ja muutenkin on "iloisen" oloinen.

Sirkku myös muuttuu juoksujen aikaan vielä normaaliakin läheisriippuvaisemmaksi. Se tunkee koko ajan syliin. Ja jos ei syliin pääse, niin vähintään istuu/makaa jaloissa, kun normaalisti sitä ei näy samassa huoneessa. Lisäksi sillä on joku tarve nuolla ihmisiä, kun sitäkään se ei ole aiemmin tehnyt. Ainakaan noin paljoa.

Nyt jäädäänkin tärppipäiviä odottamaan...

Tampere KV

Musiikkia

Ja sunnuntaina käytiin taas näytelmöimässä. Tällä kertaa onneks se parisen sataa kilsaa lyhyempi matka kuin mitä Vaasaan oli. Aamulla ehkä "hieman" ajoissa lähdettiin, kun paikalla oltiin jo kahdeksalta tunti ennen kehien alkua. Melkein olisin voinut bussilla tulla, kun Sirkun kehä oli vasta yhden jälkeen, mutta tulinpa sitten kuitenkin mitteleitäkin katsomaan.  Olipa aikaa siinä useampaa tuttuakin käydä katsomassa.

Mitteleissä ei mitään suurempaa menestystä tullut. Siskon koiralla varaCACIB siirtyi ja koira tuli KV-valioksi, muuta mainitsemisen arvoista ei sitten tullutkaan.

Schipperkejä oli näyttelyyn ilmoitettu 21 kappaletta. Näillä oli tuomarinmuutos, joten se saattoi karsia koiramäärää. Ei tullut mieleenkään puuttuvia laskea, joten ei mitään hajua paikalla olleiden todellisesta määrästä. Kukaan ei tuntunut tietävän, kuka oli alunperin laitettu rodulle tuomariksi, nyt hommaa hoiti kuitenkin ruotsalainen Nils Molin.

Pelkästään AVO-luokassa oli kuusi narttua. Sirkku oli luokan toinen. Ainoa edelle mennyt olikin juuri se, joka eniten haluttiin voittaa eli Sirkun sisko Miina. Miinalle meni sitten myös SERT, jolla valioitui. Onnea siis sinne, eipä ole jatkossa viemässä meiltä mitään. Sirkulle sai ERIn ilman SA:ta. Viimeisiin kahdeksaan näyttelyyn seitsemän ERIä. Alan jo uskoa omistavani hyvän näyttelykoiran. Vaikka toisilta ei tuokaan kaikille mikään saavutus ole.

Kasvattajallakin (ja Miinan omistajalla) oli jo ennen kehää oikea asenne: "jos ei itse mitään saada, niin ei muidenkaan tarvitse." Molemmilla oli yllättäen taas sama tavoite: sisko pitää voittaa. Nyt on tämä kamppailu Miinan eduksi 4-2. Eivät kuulemma aio näyttelyissä hirveästi käydä nyt ilmoitettujen lisäksi, joten taitaa näihin lukemiin jäädäkin pidemmäksi aikaa.

Harmi nyt, että tämä oli viimeinen näyttely, johon Sirkku oli ilmoitettu, eikä suunnitelmissakaan ole tälle vuodelle enää mitään. Enempää ei uskaltanut ilmoittaa, kun tuolle odotetaan juoksuja, joista se sitten astutetaan.

Arvostelua saikin odottaa. Sihteerit olivat väärään kansioon kirjoittaneet ja AVO-luokka piti hoitaa kokonaan uudestaan. Ja ruotsistahan en ymmärrä yhtään mitään.. Sori, piti päästä sanomaan tuo. Onneksi on käännöspalvelu, kiitos heillekin. Noin, suomennettuun arvosteluun ja kuvaan on hyvä lopettaa.

"Femiininen ulkonäkö. Hyvä kuono-osa ja otsa. Tyylikäs ylälinja. Hyvin muodostunut rintakehä. Hyvät etukulmaukset, hieman niukat takaa. Liikkuu hyvin."

Leipävaras

Musiikkia

Ja näin Sirkku pääsi taas ihmisten ilmoille, kun oli meidän mukana kuuntelemassa luentoa koiranpentujen ruokinnasta ja käsittelystä.

Mitään odotuksia itsellä ei tuolle luennolle ollut, mutta erityisesti käsittelyosuus oli mielenkiintoista kuunneltavaa. En ymmärrä, miten koiran ruokinnastakin voi saada noin hankalaa. Oma ruokintani on sitä, että ruoka kuppiin ja kuppi lattialle.

Eipä siellä kuitenkaan tuolle mitään aktiviteetteja ollut, vaan istuskeli/makaili sylissä/lattialla. Muutamia ihmisiäkin pääsi toki moikkaamaan. Jossain vaiheessa "ilkeä" prahanrottakoira hyppi Sirkun naamalle, kun tuo yritti leikkiä sen kanssa.

Sirkun oma kohokohta tapahtumassa olikin vasta siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä. Olin pakkaamassa tuolta mukaan saatua tuolia pussiin, jonka aikana tuo elukka päätti hiipiä kauemmas ja varastaa jonkun lattialle hetkeksi laskeman leivän. Sitä sitten innolla pisteli poskeensa, toivottavasti oli edes hyvää...

Vaasa KV

Musiikkia

2v 2kk
Kuva parin päivän takaa..

Lauantaipäivä kului kokonaisuudessaan Vaasan KV-näyttelyssä. Edellisestä Sirkun näyttelystä ehtikin kulua melkein viisi kuukautta, kun edellinen kerta oli marraskuulta Jyväskylästä. Itse olen toki ilman koiria tässä välilläkin käynyt muutamassa näyttelyssä katselemassa.

 Onneksi kehät olivat vasta puolen päivän aikaan, niin lähteä sai vähän edellisvuotta myöhemmin. Edelleen kuitenkin täytyi puoli kahdeksan aikaan lähteä. Matkalla käytiin hakemassa yksi ihminen sekä pari koiraa lisää. Häkkien, koirien ja kaiken muun romun autoon mahduttamisessa olikin sitten tehtävää.

 Tietenkin tähänkin reissuun lähdettiin ylioptimaalisilla tavoitteilla (vaikkei niihin toisaalta kukaan uskonutkaan). Kahdelle koiralle, joista toinen Sirkku, haettiin viimeistä valioitumiseen johtavaa SERTiä sekä yhdelle "ala-ikäiselle" toista SERTiä odottamaan kahden ikävuoden täyttymistä. Yhdelle koiralle haettiin CACIBia, jolla olisi tullut kansainväliseksi valioksi. Veteraanille ainoa tavoite oli olla ROP-veteraani.

 Päälle parin tunnin ajomatkan jälkeen päästiinkin paikalle. Tietenkin meidät ohjattiin, kun ei heti aamusta tultu, kauas näyttelyhallista, jossa ei edes purkupaikkaa ollut olemassa. Tai ainakin näin meille sanottiin. Sieltä sitten kannettiin tavarat kilometrin päästä. Onneksi oli edes vetoalusta, jonka päälle sai häkin sekä vähän tavaraa kasattua. Tämä oli muuten ensimmäinen sisänäyttely, jossa itse olen nähnyt turistikoirien olevan luvallisia.

 No, mittelit olivat kehässä ensin. Muun värisistä Juuso sai ERIn ja oli PU4. Ginny otti EH:n, mutta oli luokkavoittaja. Veteraani Saffi sai ERIn ilman SA:ta ja oli VSP-veteraani. Tämän jälkeen Jeri oli vielä mustissa (ja ruskeissa) valioluokan ykkönen jätettyään kaksi koiraa taakse. PU-kehässä se sijoittui toiseksi ja sai vara-CACIBin. Edelleen sille siis metsästetään kansainvälisen valion titteliä.

 Sirkku oli omassa kehässään viimeinen koira. Sen lisäksi paikalla oli vain yksi toinen narttu, samassa luokassa. Se otti luokkavoiton ja Sirkku oli toinen saatuaan ERIn. Tämän jälkeen olikin sitten sekoilua, kun sihteeri näytti SA:n vain ensimmäiselle. Kun haettiin kohta arvostelu, huomasin, että mekin oltiin SA saatu, mutta sitä ei oltu erikseen näytetty. Käytiin sitä kysymässä. Sihreerit kysyivät tuomarilta, joka oli vielä paikalla, ja hän sanoi, että me oltiin saatu SA. Olisivat jääneet ruusukkeet saamatta, jos ei oltaisi huomattu tätä. No, varat sieltä kuitenkin tuli, että ei siitä hirveästi hyödytty. Onpahan nyt sitten palkintoseinä kahden ruusukkeen verran täydempi. Ja ainakin parannettiin viime vuodesta, jolloin tuli Vaasassa H.

Pieni vara-Sirkku <3

 Arvostelu näytti omaan silmääni hyvältä:
"Excellent type. Beautiful feminine head. Good neck. Topline should be straighter. Compact in body. Need a little more angulation behind. Good chest. Typical coat. Excellent movement."

 Tuomarinahan toimi siis portugalilainen Pedro Sanches Delerue. Hän olisi ollut tuomarina myös kolmen viikon päästä toukokuussa järjestettävässä Harjavallan ryhmänäyttelyssä. Mietin aiemmin Harjavaltaan ilmoittamista, mutta tulin siihen tulokseen, että en viitsi viedä uudelleen, jos tuomari ei Vaasassa tykkääkään koirasta. Nyt jo kadun ilmoittamatta jättämistä, kun näyttikin Sirkku olevan hänen mieleensä.

 Sirkku on saanut nyt neljästä edellisestä näyttelystään kolme vara-SERTiä. Neljästä edellisestä KV-näyttelystä on tullut yksi CACIB sekä kaksi vara-CACIBia, joista toinen siirtyi meille. Mutta niinhän se menee, että viimeinen on aina se kaikkein vaikein saada. Meidän oma pieni vara-Sirkku. <3

 Reilu 11 tunnin reissu tuli siis tehtyä, eikä yhdellekään koiralle saatu sitä, mitä lähdettiin alunperin hakemaan. :D Kotona oltiin siinä seitsemän aikaan illalla. Onneksi seuraavaksi on edessä "kotinäyttely", joten matka on ainakin huomattavasti mukavamman pituinen.

 Nyt häiritsee, että Sirkulta jäi koiranetistä puuttumaan se PN2. Vara-SERT ja -CACIB näkyvät kyllä, mutta tuo ei. No, onneksi senkin saa sitten myöhemmin korjattua.

 Seuraavan kerran ollaankin sitten kahden viikon päästä siinä jo mainitussa "kotinäyttelyssä" Tampereella. Sieltä sitten lähdetään metsästämään sitä viimeistä SERTiä. Ja tietenkin toisenä tärkeänä tavoitteena on voittaa (Sirkun sisko) Miina, joka tänne myös tulee sitä viimeistään hakemaan. Tampereen jälkeen jäädäänkin sitten näyttelytauolle, joten mikäpä olisikaan sen parempi paikka valioitumiselle, kuin kotona vuoden todennäköisesti viimeisessä näyttelyssä.

Varastomyynnissä

Musiikkia

Käytiin tänään HauHaun varastomyynnissä, Sirkkukin tietenkin mukana. Tuon tapahtuman mainostus oli selvästi onnistunut vähän liiankin hyvin.. käytävillä ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa eikä sekään auttanut, että ihmiset tuntuivat kävelevän kaikki eri suuntiin. Ja jonotuskin kesti vain puoli tuntia. Ilmeisesti muutama muukin oli ajatellut, että kannattaa mennä heti aamulla.

 Käytäväthän siellä olivat niin täynnä, että koirat oli melkein pakko pitää sylissä. Loppujen lopuksi auton perä täynnä Ikean kasseja..ja Sirkku sai vain kaksi lelua.

 Sirkku löysi ulkoa myös corgi -kaverin, jota oli pakko päästä härnäämään. Ensin tuo haastoi sitä leikkiin ja heti kun se tuli, niin Sirkku peruutti juuri sen verran, että corgilta loppui hihna kesken, eikä ylettänyt Sirkkuun. Kotonakin tuo yrittää härnätä muita leluilla. Selvästikin muiden koirien ärsyttäminen on sen lempiharrastus.

 Varaston tyhjennyksen jälkeen käytiin vielä tutulla. Kovasti yritti Sirkku haastaa Prahanrottakoiria leikkimään, mutta nämä vastasivat tähän haukkumalla ja murisemalla. Tämän jälkeen ei Sirkku saanut enää liikkuakaan, kun rotat vahtivat reviiriään. Tuo tyytyi sitten syömään luita kotiinlähtöön asti.

Koirat ojaan

Musiikkia

Sunnuntaina oli sunnuntaina hirveä ajokeli tuonne rotuseminaariin mennessä, mutta sieltä selvittiin. Nyt kuitenkin tänään päätyivät koirat ojaan, kun joku ei autoaan saanut tiellä pidettyä.

 Mutta eipä siitäkään sen vakavampaa seurannut. Vauhti onneksi oli suht. hiljainen ja lumihanki pehmensi. Lommoakaan ei autosta löytynyt. Eikä onneksi koiristakaan. Normaalia hiljaisempia olivat kuitenkin kuulemma koirat lopun paluumatkan. Metsälenkiltä olivat siis koirien kanssa palaamassa.

ps. Tuolla ensimmäisen kappaleen "joku" -viittauksella en tarkoita itseäni.

Rotuseminaari

Musiikkia

Sunnuntaina (21.2.) käytiin rotuseminaarissa katselemassa/kuuntelemassa. Sirkku tietenkin otettiin mukaan, "törkeästi" kysymättä keneltäkään, haittaako se. No, eipä siitä hirveästi haittaa näyttänyt kenellekään olevan. Suurimman osan ajasta tietenkin viettivät häkissä toisella puolen salia, kuin nuo mallikoirat. Sirkkuhan ei siis mallikoira ollut, vaikka mukaan pääsikin.

 Häkistä pois päästessä piti tietenkin käydä jokainen ulottuvilla oleva ihminen tarkastamassa, erityisesti ne, joiden taskut haisivat nameille. Ja suurimman osan kävi toki läpi hajuttomistakin ihmisistä. Eli tyypillinen vieraita kohtaan varautunut schipperke siis. :D Kasvattajaansa pääsi myös näkemään siellä.

 Sai sitten Sirkkukin kommenttia (Marja) Talvitieltä. Positiiviset asiathan eivät vahingossakaan muistiin jää, mutta negatiiviset sitäkin paremmin. Muuta vikaa ei hänkään koirasta nopealla vilkaisulla löytänyt (tai kertonut, kyllä niitä varmasti enemmän oli), kuin että on liian kapea kallo. Vai olikohan se sittenkin kuono...just, kun pääsin sanomasta, että muistan. No, joku pään osa kuitenkin.

 Kaiken päätteeksi Sirkku tapasi vielä ennen lähtöä mahdollisen tulevan sulhonsa. Hän tosin olisi ollut valmis tositoimiin jo nyt, ja varmaan ilolla odottaa seuraavaa tapaamista Sirkun kanssa. ;) Täysin varmahan tuokaan asia ei ole, mutta ei ainakaan ihan heti tyrmätty. Tämä koira ollut siis ensimmäinen vaihtoehto pidemmän aikaa, mutta nyt sai sitäkin kysyttyä, kun oli samassa paikassa samaan aikaan.

 Normaalistihan Sirkku ainakin näyttelyiden jälkeen nukkuu koko ajomatkan, eikä kotonakaan aivan heti ala muiden kanssa riehumaan. Nyt se ei väsymystään ainakaan kotimatkalla näyttänyt. Se ei selvästikään arvostanut toisen koiran kanssa jaettua peräluukkupaikkaa, kun ensimmäisen vartin ajon ajan näkyivät korvat ja yritti äänen kanssa ilmaista haluaan päästä eteen, jossa on tottunut olemaan.

 Kiitos omasta (ja Sirkun :) puolesta Schipperkekerhon jalostustoimikunnalle tapahtuman järjestämisestä.

Aloitus

Aloitus. Koska en vain kykene keksimään sellaista otsikkoa, joka houkuttelisi ihmisiä lukemaan tämän. Otsikon keksiminen on aina ollut itselleni aivan liian vaikeaa.

 Noin. Nyt kun se on sanottu, voidaan aloittaa. Aiemmin jo pariin kertaan olen blogin kirjoittamista yrittänyt, mutta jostain syystä en niihin ollut tyytyväinen, joten menivät poistoon. Nyt, jälleen, uusi yritys. Tuolle ulkoasulle täytyy vielä jotain yrittää tehdä.

 Tällä hetkellä asustelen äitini sekä vaihtelevan kokoisen mittelilauman kanssa Tampereella. Blogin päätähtenä kuitenkin toimii Sirkku, joka kotiutui meille huhtikuun alussa vuonna 2014. Sirkku on perheen ainoa "vääräuskoinen". Se on siis schipperke. Ja samalla tuo on ensimmäinen koira, jota pystyn sanomaan "omakseni".

 Tämä blogi ei tule liittymään millään tavalla harrastuksiin. Tai no, näyttelyihin kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen, jota varten koiraa täytyisi erityisesti kouluttaa. Tämä siis johtuen siitä, etteivät omat hermoni vain yksinkertaisesti riitä siihen. Koiran tottelevaisuuteen ja agilitytaitoihin kyllä luotan, mutta itse todennäköisesti menettäisin järkeni, kun kaikki ei onnistuisikaan heti.

 Kirjoitustahtiin en uskalla asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita, koska tiedän jo etukäteen, etten tule paljoakaan kirjoittamaan. Lisäksi harrastusten puutteessa aiheitakaan ei ole niin paljoa, enkä näe paljoakaan syytä kirjoittaa normaalista arkeen kuuluvasta toiminnasta.

 Eli suuri osa teksteistä tulee liittymään jollain tavalla aiemmin mainittuihin näyttelyihin, joita aktiivisesti harrastamme. Jos ei muuta, niin ainakin arvostelut tulen kirjoittamaan tänne itselleni muistiin.

 Sirkku täytti nyt helmikuussa kaksi vuotta, joten näyttelykäynnitkin todennäköisesti vähenevät, kun tuo viimeisen SERTinsä saa. Mutta viimeinenhän se on aina se kaikkein vaikein saada. Myös tarvittavat CACIBit ovat jo Suomesta saatu, eli niitäkään ei tarvitse alkaa metsästämään. Kyllä tuosta tehdään vielä kansainvälinen valio!

 Tähän asti olen ollut tuohon elukkaan tyytyväinen, enkä ole sitä vielä kertaakaan katunut. Paitsi joka kerta, kun olen sen kynsiä leikannut. Lopussa pientä näytettä siitä, tosin tuossa ei näy vielä sitä, kuinka haastavaa se yleensä on. Ja ääntelykään ei ole lähelläkään normaalia. Joka kerta, kun olen kameran ottanut esille, muuttuu huomattavasti helpommaksi tuo kynnenleikkuu.

 Joka tapauksessa iso kiitos koirasta Anitalle. Ja jos luet tätä, niin tee nyt oikeasti niistä kotisivuista sellaiset, että niistä saisi edes jotain selkoa.