Noin. Aloittihan tuo nuo juoksunsa. Huhti-toukokuussa, kuten olikin ennustettu. Lakana täynnä kuivuneita veritippoja...
Jostain olen lukenut, että monilla koirilla tulee juoksujen aikaan jonkinlainen masennus ja pysyttelevät vain nurkissa, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Sirkulla se tuntuu olevan juurikin toisin päin. Se tuntuu olevan koko ajan leikkimässä, ja muutenkin on "iloisen" oloinen.
Sirkku myös muuttuu juoksujen aikaan vielä normaaliakin läheisriippuvaisemmaksi. Se tunkee koko ajan syliin. Ja jos ei syliin pääse, niin vähintään istuu/makaa jaloissa, kun normaalisti sitä ei näy samassa huoneessa. Lisäksi sillä on joku tarve nuolla ihmisiä, kun sitäkään se ei ole aiemmin tehnyt. Ainakaan noin paljoa.
Nyt jäädäänkin tärppipäiviä odottamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti