No huh. Kyllä oli taas sellasta tuo kynnenleikkuukäyttäytyminen, että huomaa keneltä ovat sen perineet.
Pipe sai olla ensimmäinen. Ääntely kuulosti melkeinpä täysin samalta kuin äidillään. Takajalkojen kohdalla lakkasin pitämästä siitä kiinni, tai siis pidin vain leikattavasta jalasta, niin sen jälkeen pentu makasi vain kiltisti paikallaan ja antoi leikata.
Mutta Eppupa se vasta vaikea tapaus olikin. Se oli sellaista puremista, kiljumista ja rääkymistä, että hyvä, etteivät naapurit tehneet jotakin eläintensuojeluilmoitusta. Oon aina kuvitellut, että Sirkku on hankala leikattava, mutta sehän tuntuu nyt ihan enkeliltä. Mutta joo, kun sen leikkaamisen aloitin, niin silloin myös hoidan sen loppuun huolimatta siitä millaisen esityksen koira pistää pystyyn. Viimeisen jalan kohdalla Eppukin tuntui jo vähän alistuneen kohtaloonsa.
Kuitenkin nuo ääntelyt ovat niin Sirkulla kuin pennuillakin hemmetin hauskaa kuunneltavaa. Ihan kuin luulisivat tuohon kuolevansa. Kuten jo aiemminkin tullut todettua: tuon täytyy olla joku rotuvika.
Seuraavaa kynsisotaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti