Astutus #2

Musiikkia

Alun perin oli tarkoitus jättää yhteen kertaan, mutta kotona mittelit olivat pari päivää myöhemmin edelleen kiinnostuneita Sirkusta ja toisin päin, niin päätettiin ajaa vielä sunnuntaina uudelleen Siuntioon.

Ja kun viimeksi kehuin navigaattoria, niin nyt matka pitkittyikin pikkuteitä pitkin ajellessa. Tosin tällä kertaa oma vika, kun vahingossa laitettiin ohjaamaan Someron kautta hitaampaa reittiä.

Kun päästiin paikalle, koirat hoitivat jälleen homman yhtä nopeasti kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pari minuuttia ja nalkissa olivat. Siinä jonkin aikaa olivat, jonka jälkeen päästiinkin melkein heti lähtemään, kun paperit oli jo torstaina laitettu kuntoon.

Ja taas ehti ennen lähtöä vähän käpälöidä pentuja pihalla. Kovasti näytti Sirkkukin olleen kiinnostunut niistä. Tai sitten se vain himoitsi niiden ruokia...

Nyt jäädään sitten odottamaan, tuleeko pentuja. Eiköhän sen sitten kuukauden päästä ala nähdä. Painoakin voisi sitten silloin alkaa seuraamaan, nyt sitä on 5,6 kiloa.

Niila oli muuten saanut lauantaina viimeisen CACIBin ja siitä oli tullut inttivalio. Onnea siitä!

Ja kuvaan on hyvä lopettaa.

Ei mikään paras mahdollinen, mutta kelpaa mulle.
Parempi kuitenkin, kuin ei mitään.

Astutus

Musiikkia

Käytiin torstaina toukokuun 19. päivä Siuntiossa astuttamassa Sirkkua.

Neljän aikaan päivällä lähdettiin täältä Tampereelta ajamaan kohti Siuntiota. Matkaanhan meni ainakin sen kaksi ja puoli tuntia aikaa. Juuri sen verran, että Suomen peli ehti loppua ennen kuin perille päästiin. Olipahan ainakin kuunneltavaa matkalla. Navigaattorikin osasi yllättävän hyvin pysyä pois pikkuteiltä.

No. Päästiin paikalle, päästettiin Sirkku sisälle uroksen kanssa. Siinä meni sen pari, kolme minuuttia, kun homma oli jo hoidettu ja olivat nalkissa. Äännähdystäkään eivät päästäneet. Tuskin olisi kukaan edes huomannut, jos olisivat nurkan takana olleet..

Odoteltiin vielä tuon jälkeen, tekevätkö vielä jotain. Mutta ilmeisesti olivat sitä mieltä, että ensimmäinen kerta riitti. Sen jälkeen eivät enää oikein innostuneet uudelleen yrittämään.

Lisäksi päästiin samalla katsomaan heillä olleita schipperkepentuja. Suloisia palleroita olivat. (<3) Edellisen kerran olen nähnyt tämän rodun pentuja silloin, kun haettiin Sirkkua. Siitäkin jo reilu pari vuotta.

Ja taas parin tunnin ajomatka takaisin kotiin. Lisäksi hieman matka vielä venyi, kun pysähdyttiin hakemaan itselle matkaevästä ja juottamaan Sirkkua. Siinäpä se reissu sitten olikin.

Juoksut

Musiikkia

Noin. Aloittihan tuo nuo juoksunsa. Huhti-toukokuussa, kuten olikin ennustettu. Lakana täynnä kuivuneita veritippoja...

Jostain olen lukenut, että monilla koirilla tulee juoksujen aikaan jonkinlainen masennus ja pysyttelevät vain nurkissa, eikä mikään jaksa kiinnostaa. Sirkulla se tuntuu olevan juurikin toisin päin. Se tuntuu olevan koko ajan leikkimässä, ja muutenkin on "iloisen" oloinen.

Sirkku myös muuttuu juoksujen aikaan vielä normaaliakin läheisriippuvaisemmaksi. Se tunkee koko ajan syliin. Ja jos ei syliin pääse, niin vähintään istuu/makaa jaloissa, kun normaalisti sitä ei näy samassa huoneessa. Lisäksi sillä on joku tarve nuolla ihmisiä, kun sitäkään se ei ole aiemmin tehnyt. Ainakaan noin paljoa.

Nyt jäädäänkin tärppipäiviä odottamaan...

Tampere KV

Musiikkia

Ja sunnuntaina käytiin taas näytelmöimässä. Tällä kertaa onneks se parisen sataa kilsaa lyhyempi matka kuin mitä Vaasaan oli. Aamulla ehkä "hieman" ajoissa lähdettiin, kun paikalla oltiin jo kahdeksalta tunti ennen kehien alkua. Melkein olisin voinut bussilla tulla, kun Sirkun kehä oli vasta yhden jälkeen, mutta tulinpa sitten kuitenkin mitteleitäkin katsomaan.  Olipa aikaa siinä useampaa tuttuakin käydä katsomassa.

Mitteleissä ei mitään suurempaa menestystä tullut. Siskon koiralla varaCACIB siirtyi ja koira tuli KV-valioksi, muuta mainitsemisen arvoista ei sitten tullutkaan.

Schipperkejä oli näyttelyyn ilmoitettu 21 kappaletta. Näillä oli tuomarinmuutos, joten se saattoi karsia koiramäärää. Ei tullut mieleenkään puuttuvia laskea, joten ei mitään hajua paikalla olleiden todellisesta määrästä. Kukaan ei tuntunut tietävän, kuka oli alunperin laitettu rodulle tuomariksi, nyt hommaa hoiti kuitenkin ruotsalainen Nils Molin.

Pelkästään AVO-luokassa oli kuusi narttua. Sirkku oli luokan toinen. Ainoa edelle mennyt olikin juuri se, joka eniten haluttiin voittaa eli Sirkun sisko Miina. Miinalle meni sitten myös SERT, jolla valioitui. Onnea siis sinne, eipä ole jatkossa viemässä meiltä mitään. Sirkulle sai ERIn ilman SA:ta. Viimeisiin kahdeksaan näyttelyyn seitsemän ERIä. Alan jo uskoa omistavani hyvän näyttelykoiran. Vaikka toisilta ei tuokaan kaikille mikään saavutus ole.

Kasvattajallakin (ja Miinan omistajalla) oli jo ennen kehää oikea asenne: "jos ei itse mitään saada, niin ei muidenkaan tarvitse." Molemmilla oli yllättäen taas sama tavoite: sisko pitää voittaa. Nyt on tämä kamppailu Miinan eduksi 4-2. Eivät kuulemma aio näyttelyissä hirveästi käydä nyt ilmoitettujen lisäksi, joten taitaa näihin lukemiin jäädäkin pidemmäksi aikaa.

Harmi nyt, että tämä oli viimeinen näyttely, johon Sirkku oli ilmoitettu, eikä suunnitelmissakaan ole tälle vuodelle enää mitään. Enempää ei uskaltanut ilmoittaa, kun tuolle odotetaan juoksuja, joista se sitten astutetaan.

Arvostelua saikin odottaa. Sihteerit olivat väärään kansioon kirjoittaneet ja AVO-luokka piti hoitaa kokonaan uudestaan. Ja ruotsistahan en ymmärrä yhtään mitään.. Sori, piti päästä sanomaan tuo. Onneksi on käännöspalvelu, kiitos heillekin. Noin, suomennettuun arvosteluun ja kuvaan on hyvä lopettaa.

"Femiininen ulkonäkö. Hyvä kuono-osa ja otsa. Tyylikäs ylälinja. Hyvin muodostunut rintakehä. Hyvät etukulmaukset, hieman niukat takaa. Liikkuu hyvin."