Käytiin tänään HauHaun varastomyynnissä, Sirkkukin tietenkin mukana. Tuon tapahtuman mainostus oli selvästi onnistunut vähän liiankin hyvin.. käytävillä ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa eikä sekään auttanut, että ihmiset tuntuivat kävelevän kaikki eri suuntiin. Ja jonotuskin kesti vain puoli tuntia. Ilmeisesti muutama muukin oli ajatellut, että kannattaa mennä heti aamulla.
Käytäväthän siellä olivat niin täynnä, että koirat oli melkein pakko pitää sylissä. Loppujen lopuksi auton perä täynnä Ikean kasseja..ja Sirkku sai vain kaksi lelua.
Sirkku löysi ulkoa myös corgi -kaverin, jota oli pakko päästä härnäämään. Ensin tuo haastoi sitä leikkiin ja heti kun se tuli, niin Sirkku peruutti juuri sen verran, että corgilta loppui hihna kesken, eikä ylettänyt Sirkkuun. Kotonakin tuo yrittää härnätä muita leluilla. Selvästikin muiden koirien ärsyttäminen on sen lempiharrastus.
Varaston tyhjennyksen jälkeen käytiin vielä tutulla. Kovasti yritti Sirkku haastaa Prahanrottakoiria leikkimään, mutta nämä vastasivat tähän haukkumalla ja murisemalla. Tämän jälkeen ei Sirkku saanut enää liikkuakaan, kun rotat vahtivat reviiriään. Tuo tyytyi sitten syömään luita kotiinlähtöön asti.
Sunnuntaina oli sunnuntaina hirveä ajokeli tuonne rotuseminaariin mennessä, mutta sieltä selvittiin. Nyt kuitenkin tänään päätyivät koirat ojaan, kun joku ei autoaan saanut tiellä pidettyä.
Mutta eipä siitäkään sen vakavampaa seurannut. Vauhti onneksi oli suht. hiljainen ja lumihanki pehmensi. Lommoakaan ei autosta löytynyt. Eikä onneksi koiristakaan. Normaalia hiljaisempia olivat kuitenkin kuulemma koirat lopun paluumatkan. Metsälenkiltä olivat siis koirien kanssa palaamassa.
ps. Tuolla ensimmäisen kappaleen "joku" -viittauksella en tarkoita itseäni.
Sunnuntaina (21.2.) käytiin rotuseminaarissa katselemassa/kuuntelemassa. Sirkku tietenkin otettiin mukaan, "törkeästi" kysymättä keneltäkään, haittaako se. No, eipä siitä hirveästi haittaa näyttänyt kenellekään olevan. Suurimman osan ajasta tietenkin viettivät häkissä toisella puolen salia, kuin nuo mallikoirat. Sirkkuhan ei siis mallikoira ollut, vaikka mukaan pääsikin.
Häkistä pois päästessä piti tietenkin käydä jokainen ulottuvilla oleva ihminen tarkastamassa, erityisesti ne, joiden taskut haisivat nameille. Ja suurimman osan kävi toki läpi hajuttomistakin ihmisistä. Eli tyypillinen vieraita kohtaan varautunut schipperke siis. :D Kasvattajaansa pääsi myös näkemään siellä.
Sai sitten Sirkkukin kommenttia (Marja) Talvitieltä. Positiiviset asiathan eivät vahingossakaan muistiin jää, mutta negatiiviset sitäkin paremmin. Muuta vikaa ei hänkään koirasta nopealla vilkaisulla löytänyt (tai kertonut, kyllä niitä varmasti enemmän oli), kuin että on liian kapea kallo. Vai olikohan se sittenkin kuono...just, kun pääsin sanomasta, että muistan. No, joku pään osa kuitenkin.
Kaiken päätteeksi Sirkku tapasi vielä ennen lähtöä mahdollisen tulevan sulhonsa. Hän tosin olisi ollut valmis tositoimiin jo nyt, ja varmaan ilolla odottaa seuraavaa tapaamista Sirkun kanssa. ;) Täysin varmahan tuokaan asia ei ole, mutta ei ainakaan ihan heti tyrmätty. Tämä koira ollut siis ensimmäinen vaihtoehto pidemmän aikaa, mutta nyt sai sitäkin kysyttyä, kun oli samassa paikassa samaan aikaan.
Normaalistihan Sirkku ainakin näyttelyiden jälkeen nukkuu koko ajomatkan, eikä kotonakaan aivan heti ala muiden kanssa riehumaan. Nyt se ei väsymystään ainakaan kotimatkalla näyttänyt. Se ei selvästikään arvostanut toisen koiran kanssa jaettua peräluukkupaikkaa, kun ensimmäisen vartin ajon ajan näkyivät korvat ja yritti äänen kanssa ilmaista haluaan päästä eteen, jossa on tottunut olemaan.
Kiitos omasta (ja Sirkun :) puolesta Schipperkekerhon jalostustoimikunnalle tapahtuman järjestämisestä.
Aloitus. Koska en vain kykene keksimään sellaista otsikkoa, joka houkuttelisi ihmisiä lukemaan tämän. Otsikon keksiminen on aina ollut itselleni aivan liian vaikeaa.
Noin. Nyt kun se on sanottu, voidaan aloittaa. Aiemmin jo pariin kertaan olen blogin kirjoittamista yrittänyt, mutta jostain syystä en niihin ollut tyytyväinen, joten menivät poistoon. Nyt, jälleen, uusi yritys. Tuolle ulkoasulle täytyy vielä jotain yrittää tehdä.
Tällä hetkellä asustelen äitini sekä vaihtelevan kokoisen mittelilauman kanssa Tampereella. Blogin päätähtenä kuitenkin toimii Sirkku, joka kotiutui meille huhtikuun alussa vuonna 2014. Sirkku on perheen ainoa "vääräuskoinen". Se on siis schipperke. Ja samalla tuo on ensimmäinen koira, jota pystyn sanomaan "omakseni".
Tämä blogi ei tule liittymään millään tavalla harrastuksiin. Tai no, näyttelyihin kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen, jota varten koiraa täytyisi erityisesti kouluttaa. Tämä siis johtuen siitä, etteivät omat hermoni vain yksinkertaisesti riitä siihen. Koiran tottelevaisuuteen ja agilitytaitoihin kyllä luotan, mutta itse todennäköisesti menettäisin järkeni, kun kaikki ei onnistuisikaan heti.
Kirjoitustahtiin en uskalla asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita, koska tiedän jo etukäteen, etten tule paljoakaan kirjoittamaan. Lisäksi harrastusten puutteessa aiheitakaan ei ole niin paljoa, enkä näe paljoakaan syytä kirjoittaa normaalista arkeen kuuluvasta toiminnasta.
Eli suuri osa teksteistä tulee liittymään jollain tavalla aiemmin mainittuihin näyttelyihin, joita aktiivisesti harrastamme. Jos ei muuta, niin ainakin arvostelut tulen kirjoittamaan tänne itselleni muistiin.
Sirkku täytti nyt helmikuussa kaksi vuotta, joten näyttelykäynnitkin todennäköisesti vähenevät, kun tuo viimeisen SERTinsä saa. Mutta viimeinenhän se on aina se kaikkein vaikein saada. Myös tarvittavat CACIBit ovat jo Suomesta saatu, eli niitäkään ei tarvitse alkaa metsästämään. Kyllä tuosta tehdään vielä kansainvälinen valio!
Tähän asti olen ollut tuohon elukkaan tyytyväinen, enkä ole sitä vielä kertaakaan katunut. Paitsi joka kerta, kun olen sen kynsiä leikannut. Lopussa pientä näytettä siitä, tosin tuossa ei näy vielä sitä, kuinka haastavaa se yleensä on. Ja ääntelykään ei ole lähelläkään normaalia. Joka kerta, kun olen kameran ottanut esille, muuttuu huomattavasti helpommaksi tuo kynnenleikkuu.
Joka tapauksessa iso kiitos koirasta Anitalle. Ja jos luet tätä, niin tee nyt oikeasti niistä kotisivuista sellaiset, että niistä saisi edes jotain selkoa.
