Sunnuntaina (21.2.) käytiin rotuseminaarissa katselemassa/kuuntelemassa. Sirkku tietenkin otettiin mukaan, "törkeästi" kysymättä keneltäkään, haittaako se. No, eipä siitä hirveästi haittaa näyttänyt kenellekään olevan. Suurimman osan ajasta tietenkin viettivät häkissä toisella puolen salia, kuin nuo mallikoirat. Sirkkuhan ei siis mallikoira ollut, vaikka mukaan pääsikin.
Häkistä pois päästessä piti tietenkin käydä jokainen ulottuvilla oleva ihminen tarkastamassa, erityisesti ne, joiden taskut haisivat nameille. Ja suurimman osan kävi toki läpi hajuttomistakin ihmisistä. Eli tyypillinen vieraita kohtaan varautunut schipperke siis. :D Kasvattajaansa pääsi myös näkemään siellä.
Sai sitten Sirkkukin kommenttia (Marja) Talvitieltä. Positiiviset asiathan eivät vahingossakaan muistiin jää, mutta negatiiviset sitäkin paremmin. Muuta vikaa ei hänkään koirasta nopealla vilkaisulla löytänyt (tai kertonut, kyllä niitä varmasti enemmän oli), kuin että on liian kapea kallo. Vai olikohan se sittenkin kuono...just, kun pääsin sanomasta, että muistan. No, joku pään osa kuitenkin.
Kaiken päätteeksi Sirkku tapasi vielä ennen lähtöä mahdollisen tulevan sulhonsa. Hän tosin olisi ollut valmis tositoimiin jo nyt, ja varmaan ilolla odottaa seuraavaa tapaamista Sirkun kanssa. ;) Täysin varmahan tuokaan asia ei ole, mutta ei ainakaan ihan heti tyrmätty. Tämä koira ollut siis ensimmäinen vaihtoehto pidemmän aikaa, mutta nyt sai sitäkin kysyttyä, kun oli samassa paikassa samaan aikaan.
Normaalistihan Sirkku ainakin näyttelyiden jälkeen nukkuu koko ajomatkan, eikä kotonakaan aivan heti ala muiden kanssa riehumaan. Nyt se ei väsymystään ainakaan kotimatkalla näyttänyt. Se ei selvästikään arvostanut toisen koiran kanssa jaettua peräluukkupaikkaa, kun ensimmäisen vartin ajon ajan näkyivät korvat ja yritti äänen kanssa ilmaista haluaan päästä eteen, jossa on tottunut olemaan.
Kiitos omasta (ja Sirkun :) puolesta Schipperkekerhon jalostustoimikunnalle tapahtuman järjestämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti