Puolan Voittaja!

Musiikkia

Sirkku oli viikonlopun molemmissa Poznanin näyttelyissä rotunsa paras (ja ainoa) ja sai SERTit sekä CACIBit. Sunnuntaina tuli vielä Puolan voittaja -tittelikin. Viikon päästä jatkuu näyttelyt Tanskassa.

Näyttelysuunnitelmia

Musiikkia

Nyt, kun pennut alkavat pikkuhiljaa vierottumaan Sirkusta ja koira palautua normaaliin kuntoonsa, voikin taas alkaa suunnittelemaan näyttelyitä. Ja niitä onkin suunniteltu jo loppuvuodeksi.

Sirkun onkin tarkoitus lähteä ulkomaille siskon kanssa. Se ilmoitettiin kahteen kansainväliseen näyttelyyn Puolassa 29. -30. lokakuuta Poznaniin. Jälkimmäinen näistä on Puolan voittaja. Näiden lisäksi se osallistuu viikkoa myöhemmin Herningissä järjestettäviin Tanskan sekä Pohjoismaiden voittajiin.

Kunnon tittelijahtia luvassa siis. Itse kuitenkin pessimistinä lähden näihin enemmänkin asenteella "ei sieltä kuitenkaan mitään tule". Mutta jos oltaisiin positiivisia ja alettaisiin miettimään, mitä kaikkea tarvitaan, niin... Itselleni tärkeimpänä olisi, että molemmista maista tarvittaisiin yhdet CACIBit, niin koirasta tulisi kansainvälinen muotovalio. Tittelitkään eivät kuitenkaan harmittaisi. Realistisella ajattelulla taas uskon, että Puolasta tittelikin on vielä mahdollinen, mutta Tanskassa todennäköisesti on kovempiakin suomalaisia, jotka vievät palkinnot.

Nyt on vielä mietinnässä, pitäisikö Sirkku ilmoittaa vielä kotimaiseen voittajaan, joulukuulle. Tuomarina olisi toisena päivänä Tarja Löfman, joka on Sirkusta tykännyt aiemmin. Mietin, kannataisko kokeilla valioitumista hänen kehässään suuremman kilpailijamäärän seassa, vai odottaisiko ensi vuoteen ja pieniin ryhmiksiin, joissa ei välttämättä niin paljon osallistujia olisi. Tätä pulmaa jäädään miettimään.

Näitä kaikkia näyttelyitä silmällä pitäen kuitenkin huolettaa tuo pentujen jälkeinen karvanlähtö. Täytyy todellakin vain toivoa, että karvat kasvavat takaisin ennen näitä.

Mielenkiintoista. Ensi vuonna saadaan Tampereelle kaksi isoa näyttelyä lisää. Toukokuun KV-näyttelyn lisäksi vuoden lopulla järjestetään vielä viikonlopun aikana kansainvälinen sekä kaikkien rotujen näyttely. Eli jopa kolme näyttelyä. Nämä ainakin lähtökohtaisesti tulee kaikki käytyä.

Yksi pentu vähemmän

Musiikkia

Edellisessä tekstissä jätin näköjään mainitsematta, että siis toinen pentu lähti uuteen kotiin. Tytöistä lähti Rupsu, joka muutti Järvenpäähän. Hänen uudeksi nimekseen tuli Nyyti.

Nyt on jäljellä enää edelleen kotia etsivä Eppu sekä meille jäävä Rääky, jolle muuten pitäisi nyt oikeasti keksiä joku kunnon nimi..

Hihnakävelyä

Musiikkia

Tänään kokeiltiin Rääkysen kanssa ensimmäistä kertaa hihnakävelyä. Juu, kyllä, loistava kasvattaja, kun tässä vaiheessa vasta sitä kokeillaan.

Tuo jäi siis nyt mun kanssa kotiin. Me käytiin Sirkun kanssa nyt aikainen iltalenkki ja otin pennun mukaan.

Noh, mitä nyt tuolta ensimmäiseltä kerralta voi odottaa, kun pentu on aina aiemmin ulkoillut vapaana. Ei se siis oikein tahtonut liikkua ja kaikki oli sen mielestä huonosti; "hihna on kireellä, se on liian lyhyt, se kutittaa" ja niin edelleen.

Kannoin pentua ensin alkumatkan ja päästin se sitten alas niin, että pääsi kokeilemaan sekä asfaltilla että sitten tutummalla alustalla metsässä.

Ensin se päätti, ettei halua liikkua senttiäkään. Yritin kevyesti vetää, mutta tämä peruutti sitten kaikilla voimillansa taakse päin. Houkuttelukaan ei toiminut. Ajattelin jo, että "p*rkele tästä tuu mitään", kun se yhtäkkiä päättikin sännähtää hirveellä vauhdilla eteenpäin. En tiedä miksi, kun Sirkkukin oli aivan toisessa suunnassa.

No, se ilo ei kauaa kestänyt. Kohta se jäätyi taas. Ja sitten taas liikkui pienen pätkän. Ja tätä vaihtelua mentiin noin sadan metrin verran, jonka jälkeen otin pikkuisen taas syliin, jossa oli loppumatkan ajan.

Huomenna jatketaan taas harjoittelua.

Mökillä taas..

Musiikkia

Vikko sitten Napa tippui järveen ennen lähtöään. Nyt oli Rääkyn vuoro käydä uimassa. Olivat rantakivillä kävelemässä, kun tämä alkoi kurkottelemaan juomaan vedestä. Ja molsk! Sinne tippui. Omin avuin osasi kuitenkin ylös tulla. Eikä mennyt kauaakaan, kun nätti jo unohtaneen koko asian.

Tulin siis nyt taas viikonlopuksi mökille. Katseltiin eilen jääkiekkoa ja otin jossain vaiheessa Epun syliin selälleen. Se oli siinä hetken nätisti, jonka jälkeen vaan räjähti ihan yhtäkkiä. Se alkoi rimpuilemaan, rähisemään ja puremaan. Ja pian taas rauhoittui.

Viikko sitten lähteneestä Napasta tuli lopulta Nappi. Siitä on muutamia kuvia laitettu, eivätkä ainakaan vielä halua pikkuhirviötä palauttaa. ;) Huomenna lähtee sitten toinen tytöistä.

Nyt, kun on kolme pentua jäljellä, niin näiden leikkiessä jää aina yksi pentu kolmanneksi pyöräksi. Onneksi sentään vaihtelevat leikkiparit, eikä ole joka kerta sama ulkopuolelle jäävä. Ja tämäkin ongelma katoaa taas huomenna, kun on taas parillinen määrä pentuja.

Ja edelleen on mulla se ongelma, että Rääkylle pitäisi keksiä joku parempi pysyvä nimi.. Tuo ei välttämättä ole ihan se, miksi sitä haluan seuraavat kymmenen vuotta kutsua.

Rääky tippui järveen

"Hyi, mää oon märkä!"

Eppu <3
Sehän näyttää tässä ihan töpöltä.

Remonttiapulaisia

Leikkirinki

Räyh! Otetaan vauhti...

...ja sitten veljeen kiinni.