Tässä lyhyet "tarinat" siitä, miten ja miksi nämä kolme meille muuttivat.
Nessa
Nessa oli kolmesta mustasta meille ensimmäisenä muuttanut. Se oli tullessaan jo kolmen vanha. Nessa oli ollut meillä ennen pysyvää muuttamistaan usein ja pitkiä aikoja hoidossa. Lopulta sen kasvattaja halusi purkaa sijoitussopimuksen haltijan kanssa. Tämän jälkeen Nessa muutti meille vuonna 2014. Tällöin oli jo tiedossa, että meille olisi muuttamassa schipperke sopivan kohdalle osuessa, ja ajateltiinkin, että Nessasta olisi myös sille seuraa.
Sirkku
Oltiin vuoden 2013 elokuussa Tervakosken näyttelystä ajomatkalla takaisin kotiin, kun sain sellaisen kuningasidean, että "ei helvetti, haluan jonkun muun rotuisen koiran kuin mittelin". Loppumatka menikin eri rotuja selaillen, lähinnä ykkös- ja vitosryhmiin painottuen kuitenkin. Pikkuhiljaa vaihtoehdot saatiin rajattua muutamaan rotuun. Alunperin itseäni kiinnosti eniten Suomenlapinkoira, mutta tässä tapauksessa koko tuli vastaan. Lopuista vaihtoehdoista schipperke oli sitten aika selvästi se paras, kun sekä ulkonäkö että luonteenpiirteet miellyttivät. Erityisesti vähän joka paikasta rodun nimen yhteydessä löytynyt lause "iso koira pienessä kropassa" kuulosti hyvinkin vakuuttavalta. Ja näin rotu oli päätetty, enää täytyi vain odottaa, että tulisi vastaan sopiva yksilö. Tämä tapahtuikin odotettua nopeammin ja Sirkku kotiutui meille jo huhtikuun alussa 2014.
Pipsa
Oikeastaan Sirkun kotiutumisesta lähtien oli ollut ajatus, että sille teetettäisiin myöhemmin pennut, ja mikäli syntyisi narttuja, sellainen jäisi kotiin. Ja näinhän siinä kävi. Sirkun ensimmäinen pentue syntyi 19. heinäkuuta 2016, ja Pipsa oli kyseisen pentueen ensimmäisenä syntynyt. Nessa ei oikeastaan koskaan ole leikkinyt Sirkun kanssa, vaikka toisissaan kiinni lenkeillä juoksevatkin. Tästä kakarasta tuli siis Sirkulle oiva leikkikaveri.
Nämä kolme pätkää on sanasta sanaan kopioitu koirien omille sivuille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jotain. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jotain. Näytä kaikki tekstit
torstai 15. joulukuuta 2016
torstai 22. syyskuuta 2016
Näyttelysuunnitelmia
Nyt, kun pennut alkavat pikkuhiljaa vierottumaan Sirkusta ja koira palautua normaaliin kuntoonsa, voikin taas alkaa suunnittelemaan näyttelyitä. Ja niitä onkin suunniteltu jo loppuvuodeksi.
Sirkun onkin tarkoitus lähteä ulkomaille siskon kanssa. Se ilmoitettiin kahteen kansainväliseen näyttelyyn Puolassa 29. -30. lokakuuta Poznaniin. Jälkimmäinen näistä on Puolan voittaja. Näiden lisäksi se osallistuu viikkoa myöhemmin Herningissä järjestettäviin Tanskan sekä Pohjoismaiden voittajiin.
Kunnon tittelijahtia luvassa siis. Itse kuitenkin pessimistinä lähden näihin enemmänkin asenteella "ei sieltä kuitenkaan mitään tule". Mutta jos oltaisiin positiivisia ja alettaisiin miettimään, mitä kaikkea tarvitaan, niin... Itselleni tärkeimpänä olisi, että molemmista maista tarvittaisiin yhdet CACIBit, niin koirasta tulisi kansainvälinen muotovalio. Tittelitkään eivät kuitenkaan harmittaisi. Realistisella ajattelulla taas uskon, että Puolasta tittelikin on vielä mahdollinen, mutta Tanskassa todennäköisesti on kovempiakin suomalaisia, jotka vievät palkinnot.
Nyt on vielä mietinnässä, pitäisikö Sirkku ilmoittaa vielä kotimaiseen voittajaan, joulukuulle. Tuomarina olisi toisena päivänä Tarja Löfman, joka on Sirkusta tykännyt aiemmin. Mietin, kannataisko kokeilla valioitumista hänen kehässään suuremman kilpailijamäärän seassa, vai odottaisiko ensi vuoteen ja pieniin ryhmiksiin, joissa ei välttämättä niin paljon osallistujia olisi. Tätä pulmaa jäädään miettimään.
Näitä kaikkia näyttelyitä silmällä pitäen kuitenkin huolettaa tuo pentujen jälkeinen karvanlähtö. Täytyy todellakin vain toivoa, että karvat kasvavat takaisin ennen näitä.
Mielenkiintoista. Ensi vuonna saadaan Tampereelle kaksi isoa näyttelyä lisää. Toukokuun KV-näyttelyn lisäksi vuoden lopulla järjestetään vielä viikonlopun aikana kansainvälinen sekä kaikkien rotujen näyttely. Eli jopa kolme näyttelyä. Nämä ainakin lähtökohtaisesti tulee kaikki käytyä.
Sirkun onkin tarkoitus lähteä ulkomaille siskon kanssa. Se ilmoitettiin kahteen kansainväliseen näyttelyyn Puolassa 29. -30. lokakuuta Poznaniin. Jälkimmäinen näistä on Puolan voittaja. Näiden lisäksi se osallistuu viikkoa myöhemmin Herningissä järjestettäviin Tanskan sekä Pohjoismaiden voittajiin.
Kunnon tittelijahtia luvassa siis. Itse kuitenkin pessimistinä lähden näihin enemmänkin asenteella "ei sieltä kuitenkaan mitään tule". Mutta jos oltaisiin positiivisia ja alettaisiin miettimään, mitä kaikkea tarvitaan, niin... Itselleni tärkeimpänä olisi, että molemmista maista tarvittaisiin yhdet CACIBit, niin koirasta tulisi kansainvälinen muotovalio. Tittelitkään eivät kuitenkaan harmittaisi. Realistisella ajattelulla taas uskon, että Puolasta tittelikin on vielä mahdollinen, mutta Tanskassa todennäköisesti on kovempiakin suomalaisia, jotka vievät palkinnot.
Nyt on vielä mietinnässä, pitäisikö Sirkku ilmoittaa vielä kotimaiseen voittajaan, joulukuulle. Tuomarina olisi toisena päivänä Tarja Löfman, joka on Sirkusta tykännyt aiemmin. Mietin, kannataisko kokeilla valioitumista hänen kehässään suuremman kilpailijamäärän seassa, vai odottaisiko ensi vuoteen ja pieniin ryhmiksiin, joissa ei välttämättä niin paljon osallistujia olisi. Tätä pulmaa jäädään miettimään.
Näitä kaikkia näyttelyitä silmällä pitäen kuitenkin huolettaa tuo pentujen jälkeinen karvanlähtö. Täytyy todellakin vain toivoa, että karvat kasvavat takaisin ennen näitä.
Mielenkiintoista. Ensi vuonna saadaan Tampereelle kaksi isoa näyttelyä lisää. Toukokuun KV-näyttelyn lisäksi vuoden lopulla järjestetään vielä viikonlopun aikana kansainvälinen sekä kaikkien rotujen näyttely. Eli jopa kolme näyttelyä. Nämä ainakin lähtökohtaisesti tulee kaikki käytyä.
perjantai 9. syyskuuta 2016
Kasvattajan vierailu
Sirkun kasvattaja Anita kävi torstaina pentuja moikkaamassa. Tätä varten kotona tapahtuikin taas suursiivous. Nyt kelpaa jälleen minun sekä pentujen sotkea paikat. ;)
Anita oli muuten samaa mieltä, että jättäisi tytöistä Rääkyn, jos olisivat olleet hänen pentujaan ja olisi täytynyt näistä valita. Suurin osa jutuista oli kuitenkin koiriin liittymätöntä, joten niistä turha sen enempää kertoa. Vierailu kesti kuitenkin päälle kolme tuntia.
Myös Sirkun sisko, Miina, oli mukana käymässä. Se ei erityisesti pennuista välittänyt, mutta toisaalta onkin tottunut niihin jo kotonaan. Mitteli-mummeli Jasusta ei kuitenkaan pitänyt, ja sille pitikin välillä murista. Lähtiessä otettiin siskoksista vielä kuva.
Ja tähän vielä loppuun korjaus edelliseen päivitykseen. Punnitsin nuo itse ja näytti olevan niin, että Napa painaa todellisuudessa 1,6kg. Muiden kolmen painot olivat oikeat. Olisiko äiti punninnut toisen tytön kahdesti, kun luullut punninneensa Napasen..
Anita oli muuten samaa mieltä, että jättäisi tytöistä Rääkyn, jos olisivat olleet hänen pentujaan ja olisi täytynyt näistä valita. Suurin osa jutuista oli kuitenkin koiriin liittymätöntä, joten niistä turha sen enempää kertoa. Vierailu kesti kuitenkin päälle kolme tuntia.
Myös Sirkun sisko, Miina, oli mukana käymässä. Se ei erityisesti pennuista välittänyt, mutta toisaalta onkin tottunut niihin jo kotonaan. Mitteli-mummeli Jasusta ei kuitenkaan pitänyt, ja sille pitikin välillä murista. Lähtiessä otettiin siskoksista vielä kuva.
Ja tähän vielä loppuun korjaus edelliseen päivitykseen. Punnitsin nuo itse ja näytti olevan niin, että Napa painaa todellisuudessa 1,6kg. Muiden kolmen painot olivat oikeat. Olisiko äiti punninnut toisen tytön kahdesti, kun luullut punninneensa Napasen..
lauantai 13. helmikuuta 2016
Aloitus
Aloitus. Koska en vain kykene keksimään sellaista otsikkoa, joka houkuttelisi ihmisiä lukemaan tämän. Otsikon keksiminen on aina ollut itselleni aivan liian vaikeaa.
Noin. Nyt kun se on sanottu, voidaan aloittaa. Aiemmin jo pariin kertaan olen blogin kirjoittamista yrittänyt, mutta jostain syystä en niihin ollut tyytyväinen, joten menivät poistoon. Nyt, jälleen, uusi yritys. Tuolle ulkoasulle täytyy vielä jotain yrittää tehdä.
Tällä hetkellä asustelen äitini sekä vaihtelevan kokoisen mittelilauman kanssa Tampereella. Blogin päätähtenä kuitenkin toimii Sirkku, joka kotiutui meille huhtikuun alussa vuonna 2014. Sirkku on perheen ainoa "vääräuskoinen". Se on siis schipperke. Ja samalla tuo on ensimmäinen koira, jota pystyn sanomaan "omakseni".
Tämä blogi ei tule liittymään millään tavalla harrastuksiin. Tai no, näyttelyihin kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen, jota varten koiraa täytyisi erityisesti kouluttaa. Tämä siis johtuen siitä, etteivät omat hermoni vain yksinkertaisesti riitä siihen. Koiran tottelevaisuuteen ja agilitytaitoihin kyllä luotan, mutta itse todennäköisesti menettäisin järkeni, kun kaikki ei onnistuisikaan heti.
Kirjoitustahtiin en uskalla asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita, koska tiedän jo etukäteen, etten tule paljoakaan kirjoittamaan. Lisäksi harrastusten puutteessa aiheitakaan ei ole niin paljoa, enkä näe paljoakaan syytä kirjoittaa normaalista arkeen kuuluvasta toiminnasta.
Eli suuri osa teksteistä tulee liittymään jollain tavalla aiemmin mainittuihin näyttelyihin, joita aktiivisesti harrastamme. Jos ei muuta, niin ainakin arvostelut tulen kirjoittamaan tänne itselleni muistiin.
Sirkku täytti nyt helmikuussa kaksi vuotta, joten näyttelykäynnitkin todennäköisesti vähenevät, kun tuo viimeisen SERTinsä saa. Mutta viimeinenhän se on aina se kaikkein vaikein saada. Myös tarvittavat CACIBit ovat jo Suomesta saatu, eli niitäkään ei tarvitse alkaa metsästämään. Kyllä tuosta tehdään vielä kansainvälinen valio!
Tähän asti olen ollut tuohon elukkaan tyytyväinen, enkä ole sitä vielä kertaakaan katunut. Paitsi joka kerta, kun olen sen kynsiä leikannut. Lopussa pientä näytettä siitä, tosin tuossa ei näy vielä sitä, kuinka haastavaa se yleensä on. Ja ääntelykään ei ole lähelläkään normaalia. Joka kerta, kun olen kameran ottanut esille, muuttuu huomattavasti helpommaksi tuo kynnenleikkuu.
Joka tapauksessa iso kiitos koirasta Anitalle. Ja jos luet tätä, niin tee nyt oikeasti niistä kotisivuista sellaiset, että niistä saisi edes jotain selkoa.
Noin. Nyt kun se on sanottu, voidaan aloittaa. Aiemmin jo pariin kertaan olen blogin kirjoittamista yrittänyt, mutta jostain syystä en niihin ollut tyytyväinen, joten menivät poistoon. Nyt, jälleen, uusi yritys. Tuolle ulkoasulle täytyy vielä jotain yrittää tehdä.
Tällä hetkellä asustelen äitini sekä vaihtelevan kokoisen mittelilauman kanssa Tampereella. Blogin päätähtenä kuitenkin toimii Sirkku, joka kotiutui meille huhtikuun alussa vuonna 2014. Sirkku on perheen ainoa "vääräuskoinen". Se on siis schipperke. Ja samalla tuo on ensimmäinen koira, jota pystyn sanomaan "omakseni".
Tämä blogi ei tule liittymään millään tavalla harrastuksiin. Tai no, näyttelyihin kyllä, mutta ei mihinkään sellaiseen, jota varten koiraa täytyisi erityisesti kouluttaa. Tämä siis johtuen siitä, etteivät omat hermoni vain yksinkertaisesti riitä siihen. Koiran tottelevaisuuteen ja agilitytaitoihin kyllä luotan, mutta itse todennäköisesti menettäisin järkeni, kun kaikki ei onnistuisikaan heti.
Kirjoitustahtiin en uskalla asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita, koska tiedän jo etukäteen, etten tule paljoakaan kirjoittamaan. Lisäksi harrastusten puutteessa aiheitakaan ei ole niin paljoa, enkä näe paljoakaan syytä kirjoittaa normaalista arkeen kuuluvasta toiminnasta.
Eli suuri osa teksteistä tulee liittymään jollain tavalla aiemmin mainittuihin näyttelyihin, joita aktiivisesti harrastamme. Jos ei muuta, niin ainakin arvostelut tulen kirjoittamaan tänne itselleni muistiin.
Sirkku täytti nyt helmikuussa kaksi vuotta, joten näyttelykäynnitkin todennäköisesti vähenevät, kun tuo viimeisen SERTinsä saa. Mutta viimeinenhän se on aina se kaikkein vaikein saada. Myös tarvittavat CACIBit ovat jo Suomesta saatu, eli niitäkään ei tarvitse alkaa metsästämään. Kyllä tuosta tehdään vielä kansainvälinen valio!
Tähän asti olen ollut tuohon elukkaan tyytyväinen, enkä ole sitä vielä kertaakaan katunut. Paitsi joka kerta, kun olen sen kynsiä leikannut. Lopussa pientä näytettä siitä, tosin tuossa ei näy vielä sitä, kuinka haastavaa se yleensä on. Ja ääntelykään ei ole lähelläkään normaalia. Joka kerta, kun olen kameran ottanut esille, muuttuu huomattavasti helpommaksi tuo kynnenleikkuu.
Joka tapauksessa iso kiitos koirasta Anitalle. Ja jos luet tätä, niin tee nyt oikeasti niistä kotisivuista sellaiset, että niistä saisi edes jotain selkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)