Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kynnenleikkuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kynnenleikkuu. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. marraskuuta 2016

Kynnenleikkuuta

Sirkulla tuntuu ilmeisesti olevan joku sellainen käsitys, että kynnenleikkuuseen kuolee. Onnistuin nyt leikkaamaan siltä kahdesti liian paljon kynttä. Ensimmäinen johtuen siitä, että se juuri leikkaushetkellä päätti alkaa potkimaan jalallaan. Toinen taas oli aivan täysin mun oma moka. Otin liikaa, kun en muistanut, että siltähän leikattiin juuri, kun Eppua käytiin hakemassa.

En ymmärrä, minkä takia näillä ne kynnet näyttää järkyttävän pitkiltä ja kasvaa nopeammin kuin mitteleillä, mutta kumminkin sitten kun niitä leikkaa, niin ei voi ottaa kuin sen millin, pari. Muuten alkaa vuotamaan. Mitteleillä taas tuntuu olevan niin, että kynnet kasvaa hitaasti ja niistä voi aina ottaa reilummin kerralla. Mutta joo, täytyy vaan ottaa usein ja todella pieni palanen kerrallaan.

Viimeksi Sirkku oli vielä helppo leikattava, kun yritin näyttää Epun hakijoille, miten käy, kun ei riittävän hyvin totuta tähän. Nyt, kun ketään ei ollut näkemässä, niin tuo päätti taas aloittaa sen hirveän rääkymisen ja puremisen.

Mielenkiintoista, että jokaisen kynnenleikkuun jälkeen täytyy kirjoittaa siitä tekstiä. Tuohan ansaitsee jo oman tunnisteensa..

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kynsisota pentujen kanssa

No huh. Kyllä oli taas sellasta tuo kynnenleikkuukäyttäytyminen, että huomaa keneltä ovat sen perineet.

Pipe sai olla ensimmäinen. Ääntely kuulosti melkeinpä täysin samalta kuin äidillään. Takajalkojen kohdalla lakkasin pitämästä siitä kiinni, tai siis pidin vain leikattavasta jalasta, niin sen jälkeen pentu makasi vain kiltisti paikallaan ja antoi leikata.

Mutta Eppupa se vasta vaikea tapaus olikin. Se oli sellaista puremista, kiljumista ja rääkymistä, että hyvä, etteivät naapurit tehneet jotakin eläintensuojeluilmoitusta. Oon aina kuvitellut, että Sirkku on hankala leikattava, mutta sehän tuntuu nyt ihan enkeliltä. Mutta joo, kun sen leikkaamisen aloitin, niin silloin myös hoidan sen loppuun huolimatta siitä millaisen esityksen koira pistää pystyyn. Viimeisen jalan kohdalla Eppukin tuntui jo vähän alistuneen kohtaloonsa.

Kuitenkin nuo ääntelyt ovat niin Sirkulla kuin pennuillakin hemmetin hauskaa kuunneltavaa. Ihan kuin luulisivat tuohon kuolevansa. Kuten jo aiemminkin tullut todettua: tuon täytyy olla joku rotuvika.

Seuraavaa kynsisotaa odotellessa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kynsisota

Kynsienleikkuu on aina ollut Sirkun kanssa haastavaa, ja tulee varmaan aina olemaankin. Mutta lukemani perusteella tää on rotuvika. Jossain muistan nähneeni, että joku joutuu käyttämään kynsiä leikatessa kuonokoppaa. Siihen me ei olla vielä jouduttu, eikä toivottavasti jatkossakaan.

Tästä kuvasta varmaan aika hyvin näkee, mitä mieltä tuo eläin kynsien leikkaamisesta on..hirveetä mulkoilua. :D

Toi ilme <3
Mulkoilu kyllä jatkui vielä sen jälkeenkin, kun olin leikkaamisen lopettanut. Ja katse seurasi kynsisaksia vielä pitkään, etteivät ne vaan käy huomaamatta uudelleen kimppuun.
Ei kyllä katse irronnut hetkeksikään kynsisaksista. :D
Tähän asti oon aika hyvin saanut pistettyä tän kynsienleikkuun muille, kun ollaan näyttelyissä tai vierailemassa tutuilla ollut. Eipä se muillakaan ole helppoa ollut.