Vaasa KV

Musiikkia

2v 2kk
Kuva parin päivän takaa..

Lauantaipäivä kului kokonaisuudessaan Vaasan KV-näyttelyssä. Edellisestä Sirkun näyttelystä ehtikin kulua melkein viisi kuukautta, kun edellinen kerta oli marraskuulta Jyväskylästä. Itse olen toki ilman koiria tässä välilläkin käynyt muutamassa näyttelyssä katselemassa.

 Onneksi kehät olivat vasta puolen päivän aikaan, niin lähteä sai vähän edellisvuotta myöhemmin. Edelleen kuitenkin täytyi puoli kahdeksan aikaan lähteä. Matkalla käytiin hakemassa yksi ihminen sekä pari koiraa lisää. Häkkien, koirien ja kaiken muun romun autoon mahduttamisessa olikin sitten tehtävää.

 Tietenkin tähänkin reissuun lähdettiin ylioptimaalisilla tavoitteilla (vaikkei niihin toisaalta kukaan uskonutkaan). Kahdelle koiralle, joista toinen Sirkku, haettiin viimeistä valioitumiseen johtavaa SERTiä sekä yhdelle "ala-ikäiselle" toista SERTiä odottamaan kahden ikävuoden täyttymistä. Yhdelle koiralle haettiin CACIBia, jolla olisi tullut kansainväliseksi valioksi. Veteraanille ainoa tavoite oli olla ROP-veteraani.

 Päälle parin tunnin ajomatkan jälkeen päästiinkin paikalle. Tietenkin meidät ohjattiin, kun ei heti aamusta tultu, kauas näyttelyhallista, jossa ei edes purkupaikkaa ollut olemassa. Tai ainakin näin meille sanottiin. Sieltä sitten kannettiin tavarat kilometrin päästä. Onneksi oli edes vetoalusta, jonka päälle sai häkin sekä vähän tavaraa kasattua. Tämä oli muuten ensimmäinen sisänäyttely, jossa itse olen nähnyt turistikoirien olevan luvallisia.

 No, mittelit olivat kehässä ensin. Muun värisistä Juuso sai ERIn ja oli PU4. Ginny otti EH:n, mutta oli luokkavoittaja. Veteraani Saffi sai ERIn ilman SA:ta ja oli VSP-veteraani. Tämän jälkeen Jeri oli vielä mustissa (ja ruskeissa) valioluokan ykkönen jätettyään kaksi koiraa taakse. PU-kehässä se sijoittui toiseksi ja sai vara-CACIBin. Edelleen sille siis metsästetään kansainvälisen valion titteliä.

 Sirkku oli omassa kehässään viimeinen koira. Sen lisäksi paikalla oli vain yksi toinen narttu, samassa luokassa. Se otti luokkavoiton ja Sirkku oli toinen saatuaan ERIn. Tämän jälkeen olikin sitten sekoilua, kun sihteeri näytti SA:n vain ensimmäiselle. Kun haettiin kohta arvostelu, huomasin, että mekin oltiin SA saatu, mutta sitä ei oltu erikseen näytetty. Käytiin sitä kysymässä. Sihreerit kysyivät tuomarilta, joka oli vielä paikalla, ja hän sanoi, että me oltiin saatu SA. Olisivat jääneet ruusukkeet saamatta, jos ei oltaisi huomattu tätä. No, varat sieltä kuitenkin tuli, että ei siitä hirveästi hyödytty. Onpahan nyt sitten palkintoseinä kahden ruusukkeen verran täydempi. Ja ainakin parannettiin viime vuodesta, jolloin tuli Vaasassa H.

Pieni vara-Sirkku <3

 Arvostelu näytti omaan silmääni hyvältä:
"Excellent type. Beautiful feminine head. Good neck. Topline should be straighter. Compact in body. Need a little more angulation behind. Good chest. Typical coat. Excellent movement."

 Tuomarinahan toimi siis portugalilainen Pedro Sanches Delerue. Hän olisi ollut tuomarina myös kolmen viikon päästä toukokuussa järjestettävässä Harjavallan ryhmänäyttelyssä. Mietin aiemmin Harjavaltaan ilmoittamista, mutta tulin siihen tulokseen, että en viitsi viedä uudelleen, jos tuomari ei Vaasassa tykkääkään koirasta. Nyt jo kadun ilmoittamatta jättämistä, kun näyttikin Sirkku olevan hänen mieleensä.

 Sirkku on saanut nyt neljästä edellisestä näyttelystään kolme vara-SERTiä. Neljästä edellisestä KV-näyttelystä on tullut yksi CACIB sekä kaksi vara-CACIBia, joista toinen siirtyi meille. Mutta niinhän se menee, että viimeinen on aina se kaikkein vaikein saada. Meidän oma pieni vara-Sirkku. <3

 Reilu 11 tunnin reissu tuli siis tehtyä, eikä yhdellekään koiralle saatu sitä, mitä lähdettiin alunperin hakemaan. :D Kotona oltiin siinä seitsemän aikaan illalla. Onneksi seuraavaksi on edessä "kotinäyttely", joten matka on ainakin huomattavasti mukavamman pituinen.

 Nyt häiritsee, että Sirkulta jäi koiranetistä puuttumaan se PN2. Vara-SERT ja -CACIB näkyvät kyllä, mutta tuo ei. No, onneksi senkin saa sitten myöhemmin korjattua.

 Seuraavan kerran ollaankin sitten kahden viikon päästä siinä jo mainitussa "kotinäyttelyssä" Tampereella. Sieltä sitten lähdetään metsästämään sitä viimeistä SERTiä. Ja tietenkin toisenä tärkeänä tavoitteena on voittaa (Sirkun sisko) Miina, joka tänne myös tulee sitä viimeistään hakemaan. Tampereen jälkeen jäädäänkin sitten näyttelytauolle, joten mikäpä olisikaan sen parempi paikka valioitumiselle, kuin kotona vuoden todennäköisesti viimeisessä näyttelyssä.

Rotuseminaari

Musiikkia

Sunnuntaina (21.2.) käytiin rotuseminaarissa katselemassa/kuuntelemassa. Sirkku tietenkin otettiin mukaan, "törkeästi" kysymättä keneltäkään, haittaako se. No, eipä siitä hirveästi haittaa näyttänyt kenellekään olevan. Suurimman osan ajasta tietenkin viettivät häkissä toisella puolen salia, kuin nuo mallikoirat. Sirkkuhan ei siis mallikoira ollut, vaikka mukaan pääsikin.

 Häkistä pois päästessä piti tietenkin käydä jokainen ulottuvilla oleva ihminen tarkastamassa, erityisesti ne, joiden taskut haisivat nameille. Ja suurimman osan kävi toki läpi hajuttomistakin ihmisistä. Eli tyypillinen vieraita kohtaan varautunut schipperke siis. :D Kasvattajaansa pääsi myös näkemään siellä.

 Sai sitten Sirkkukin kommenttia (Marja) Talvitieltä. Positiiviset asiathan eivät vahingossakaan muistiin jää, mutta negatiiviset sitäkin paremmin. Muuta vikaa ei hänkään koirasta nopealla vilkaisulla löytänyt (tai kertonut, kyllä niitä varmasti enemmän oli), kuin että on liian kapea kallo. Vai olikohan se sittenkin kuono...just, kun pääsin sanomasta, että muistan. No, joku pään osa kuitenkin.

 Kaiken päätteeksi Sirkku tapasi vielä ennen lähtöä mahdollisen tulevan sulhonsa. Hän tosin olisi ollut valmis tositoimiin jo nyt, ja varmaan ilolla odottaa seuraavaa tapaamista Sirkun kanssa. ;) Täysin varmahan tuokaan asia ei ole, mutta ei ainakaan ihan heti tyrmätty. Tämä koira ollut siis ensimmäinen vaihtoehto pidemmän aikaa, mutta nyt sai sitäkin kysyttyä, kun oli samassa paikassa samaan aikaan.

 Normaalistihan Sirkku ainakin näyttelyiden jälkeen nukkuu koko ajomatkan, eikä kotonakaan aivan heti ala muiden kanssa riehumaan. Nyt se ei väsymystään ainakaan kotimatkalla näyttänyt. Se ei selvästikään arvostanut toisen koiran kanssa jaettua peräluukkupaikkaa, kun ensimmäisen vartin ajon ajan näkyivät korvat ja yritti äänen kanssa ilmaista haluaan päästä eteen, jossa on tottunut olemaan.

 Kiitos omasta (ja Sirkun :) puolesta Schipperkekerhon jalostustoimikunnalle tapahtuman järjestämisestä.