Säikähdys

Pipsa onnistui tiistaina taas pelästyttämään, kun se teloi vasemman takajalkansa jossain. Kukaan ei nähnyt missään, mutta huomasin, kun se oli vesikupilla kolmella jalalla ja jatkoi sitä hyppimistä hetken. Mitään erityistä ei jalassa tuntunut, eikä Pipsakaan mitään sanonut, kun sitä hipelöitiin.

Loppuillan aikana se ei ollenkaan laskenut painoa, vaan hyppi pelkästään kolmella jalalla. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin vain joku venähdys, kun seuraavana päivänä tuo taas riehui aivan normaalisti.

Pori KV

Porin näyttelyn tuloksina Epulle ERI ilman SA:ta sekä Sirkulle ja Pipsalle molemmille EH:t. Tuomari oli Sean Delmar.

Arvostelun perusteella en kyllä olisi itse osannut arvata, että Epulle ERIä jos en olisi sitä tiennyt. Mukava tuomari oli kuitenkin, vaikka arvosteluista kunnon vikalistoja tekikin.

Eppu:

"Would like little more substance ----. Little weak in foreface. Coat too open. Good tailset. A little loose in front movement."

Pipsa:

"Well placed ears, would like foreface more filled under the eye. Would like a stronger head. A little high in shoulder.Would like more shape in body. Needs more confidence."

Sirkku:

"Like the head a little fuller. Too high in the shoulder. Would like a stronger topline & a better shape in the eye. Good hindquarters. Would like more activity in the movement."

Mätsäreiden tähdet

Kun ei oikeissa näyttelyissä pärjätä, niin siirrytään mätsäreihin. Tai no, lähinnä siksi, että Pipsa on edelleen vähän arka vieraita kohtaan ja tahtoisi muille koirille rähjätä, niin vietiin tuonne totuttelemaan niihin.

Kehässä Pipsalla sujui kyllä liikkeet ja seisominen hyvin, mutta pöydällä se meinasi koko ajan luhistua. Sitä täytyy siis harjoitella lisää. Pariarvostelusta Pipsa sai sinisen nauhan. Sinisten pienten pentujen kehässä se oli ykkönen. BIS-kehässä se jäi kahdeksanneksi.

Myös Sirkku oli ensimmäisessä ja ainoassa mätsärissään pienten pentujen sinisten ykkönen. Se oli lisäksi BIS-4.

Kuvat: Krista Rostén

Koiriltakin talviturkki pois

Kaikilla mustilla koirilla oli tänään uimapäivä. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun Pipsaakin pakkouitettiin. Matka oli vaan se 20-30 metriä, mutta eiköhän se riitä noille.

Pipsaa ei viime vuonna kertaakaan heitetty järveen, kun alkoi olla jo kylmät kelit siinä vaiheessa, kun se oli tarpeeksi vanha siihen. Nyt uitin sen kaksi kertaa. Ensimmäinen oli vähän polskimista, eikä sillä ollut hajuakaan, minne pitäisi mennä. Yritti alkuun vain uida mua päin takaisin syliin. Sitä piti sitten vähän ohjata, että tajusi lähteä rantaan päin.

Toinen kerta sujui jo paremmin, kun otin Nessan samaan aikaan ja päästin sen muutaman sekunnin aikaisemmin, niin Pipsa lähti sen perässä rantaan. Ja se uintikin näytti nyt ihan uimiselta. Eikä Nessankaan uimataito ei ollut talven aikana kadonnut mihinkään.

Sirkkukin kävi tässä välissä, mutta se kiisikin hirveällä vauhdilla takaisin rantaan, eikä turhia polskinut.

Harjavalta RN & Rauma KR

Lastensa tavoin Sirkkukin oli ilmoitettu erkkariin, mutta jossain vaiheessa tuli mokattua ja ilmottua se samalle päivälle myös Harjavaltaan. Iskä oli sinne shelttiensä kanssa menossa, joten pistettiin Sirkku mukaan, kun ajateltiin, että sieltä sentään pieni mahdollisuus olisi saada jotain.

Tuloksena kuitenkin ERI ilman SA:ta. Kuulemma karvanpuutteen vuoksi jäi tuo SA saamatta. Tässä nyt ei kuitenkaan mitään uutta ollut. Tuomarina oli kroatialainen Dubravka Reicher.

Sunnuntaina jäin itse mökille, kun Sirkku ja Pipsa olivat Raumalla. Molemmat saivat EH:n. Tuomari oli Mike Vincent.

Erkkari

Toukokuun viimeinen viikonloppu menikin (koirien osalta) näyttelyissä käydessä. Meiltä oli koiria lauantaina Harjavallassa sekä Raumalla molempina päivinä.

Lauantaina Sirkun lapset Eppu ja Pipsa olivat molemmat schipperkejen erkkarissa. Pipsa oli taas tosi väsynyt ja "masentunut". Se sai EH:n ja (mulle yllättäen) sijoittui silti luokkaneloseksi.

Eppu nähtiin nyt ensimmäistä kertaa sen lähdön jälkeen. Ainakin omaan silmään edelleen tosi komea. Eppu oli urosten neljänneksi paras.

Lopuksi nämä osallistuivat vielä parikisaan, jonka voittivat (ainoana esiintyjänä :D). Tässä vaiheessa saatiin tuomarikin ensimmäistä kertaa koko päivän aikana hymyilemään. "It's not so easy", hän sanoi ja äiti siihenh yritti sopertaa, että "no ei oo, ei".

Epun arvostelu:

Good size male. Well proportioned head. Complete scissor bite. Good eye. Ears well set. Pigmentation of the lips could be better. Well developed chest.Good neck, straight back. Well angulated in front and rear. Moves well. Correct bone structure and coat structure.

Pipsan arvostelu:

10 months. Good size. Feminine head. Rounded skull. Scissor bite. Medium dark eye. Ears well set. Chest in good form, not finished. Back could be stronger. Slightly sloped croup. Well angulated front & rear. Could have more reach and drive when moving. Would like to see with more energy.

Parikisan arvostelu:

Similar couple of male & female. Both similar head. Nice warm(??) eyes. Ears well set. Moves well together.

Tuomarina toimi belgialainen Dirk Spruyt. 

Tampere KV

Pipsa kävi tänään Pirkkalassa kääntymässä. Tuloksena ERI ilman SA:ta. Tämä oli Pipsan ensimmäinen näyttely junnuissa.

Kehä oli jo reilusti myöhässä, kun Schipperket alkoivat viimeisenä rotuna. Tähän ei auttanut hirveästi se, että schipperkeille tuli vielä kaksi harjoitusarvostelijaa. Kello oli jo lähempänä neljää, kun päästiin viimein lähtemään. Tuomarina toimi schipperkejäkin kasvattanut itävaltalainen Iris Urschitz.

9 months. Feminine bitch. Nice head & expression. Little wide in front. Little loose in elbows. Topline straight enough. Would like to see more parallel head. Well set tail. Moves sound for her age. Need time for improve.

Lintuviha

Pipsa näki eilisellä aamulenkillä metsässä fasaanin, jonka jälkeen siihen iski joku viha lintuja kohtaan. Suunnilleen joka toisen puskan kohdalla jähmettyy hetkeksi ja vetää sitten jonkun ihme ryntäyksen, kun lintu lähtee lentoon. Tätä se on tehnyt kaikilla lenkeillä sen jälkeen.

Ennen fasaania samaisella lenkillä hyppeli noin 20 metriä aikaisemmin pari rusakkoa ohi, mutta ne eivät herättäneet mitään mielenkiintoa.

Lisäksi vielä yksi itseäni häirinnyt asia oli, kun oltiin lähdetty liikkeelle, niin heti sadan metrin jälkeen yhdessä risteyksessä seisoi nainen koiransa kanssa. Ohitettiin tämä ja hieman sen jälkeen Pipsa päätti ryhtyä asioilleen. Otin pussin ja aloin kerätä jätöksiä pois, jonka aikana tämä mummeli käveli viereemme ja jäi vain tuijottamaan. Jatkettiin normaalisti matkaan ja edelleen kyseinen henkilö vain jäi seisomaan paikalleen ja tuijottamaan perään. Mikälie korttelivahti tämäkin sitten oli.

Ensimmäinen näyttely

Pipsa Seinäjoen näyttelyssä ROP-pentu. Tämäkin päivitys pikkasen myöhässä näemmä.

Kyseiseen näyttelyyn oli tuomariksi alunperin ilmoitettu Helin Tenson, mutta vaihtui lopulta Elena Ruskovaaraksi. Pitkään mietittiin, jätetäänkö vain koko näyttely väliin, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä. Näyttelypaikalla oli myös muita, joilla samat ajatukset.

Sirkku sai sileän ERIn, kuten viimeksikin Ruskovaaran kehässä. Pipsa puolestaan ensimmäisessä näyttelyssään ROP-pentu. <3

Sirkun arvostelu:

Reipas. Selvä sukupuolileima. Tänään niukassa karvassa, eikä siksi edukseen. Voisi olla neliömäisempi olemukseltaan. Erinomainen kaula. Hyvin ilmeikäs oikean mallinen pää. Tarpeeksi vakaa ylälinja liikkuessa, seisoo hyin raajoillaan ja liikkuu reippaasti hyvällä askelpituudella. Hieno esiintyminen, ei nyt parhaassa kunnossa.

Pipsan arvostelu:

Erinomaisen mallinen. Sopiva Luusto. Hyvin täyttynyt runko. Laadukas karva jo nyt. Alaleuka saa vielä levitä. Mallikas, ilmeikäs pää. Hyvät korvat. Seisoo hyvin raajoillaan. Miellyttävät etenevät reippaat liikkeet. Mukava pentu.

Varastomyynti

Tänään käytiin HauHaun varastomyynnissä. Pipsahan tosiaan otettiin mukaan sillä ajatuksella, että jos sitäkin pikku hiljaa alkaisi jollain tavalla sosiaalistamaan. Muutaman kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin. Kyllä se vieraiden koirien kanssa toimeen tulee, mutta ei erityisesti niiden seuraan hakeudu kuitenkaan. Toisin kuin Sirkku, se ei ole ihmisläheinenkään.

Musiikkia

Noh, kärryissähän se suurimman osan ajasta istui, kun ei lattialle viitsinyt päästää muiden tiellä pyörimään. Vähän se välillä yritti murista muille koirille, mutta hiljeni kuitenkin komennettaessa. Loppujen lopuksi Pipsa ihan hyvin käyttäytyi, mutta kyllähän sitä vielä pitää jatkossakin totuttaa sekä vieraisiin koiriin että ihmisiin.

"Nää on kaikki mun.."

Itse tapahtumahan oli nyt paljon paremmin järjestetty kuin viime vuonna. Viimeksi varasto oli järkyttävän pieni, siellä oli niin paljon ihmisiä, ettei mitään mahtunut oikein katsomaan ja kaiken lisäksi kassoille oli sellainen puolen tunnin jonotus. Nyt nämä oli kaikki paremmin hoidettu. Varasto oli toisessa rakennuksessa, jossa oli paremmin tilaa. Lisäksi itse tultiin vasta puolen päivän aikaan, jolloin iso osa ihmisistä oli jo käynyt. Aamulla ennen aukeamista oli kuulemma suurempi ruuhka ollut.

Ihme tonttuja!

Musiikkia

Jokavuotinen taistelu edes jollain tasolla hyvän joulukuvan ottamiseksi on nyt tältä erää ohi. Nyt palattiin parin vuoden tauon jälkeen taas tonttupukuihin. Tässä koostetta näistä kuvaussessioista.

Ja tässä vaiheessa tuli Mittelien vuoro.

Tyydyin sitten loppujen lopuksi väsäämään nopeasti itse jonkun kuvan, johon liitin koirat parista eri kuvasta yhteen. Ei se mikään mestariteos ole, mutta riittävä..

Rauhallista joulua kaikille!

Lätäkkökauhu

Musiikkia

Pitkän aikaa oli jo ihanteellinen talvisää. Lunta ja muutamia asteita pakkasta. Nyt joulun lähestyessä taas pikkuhiljaa lumet onkin jo sulaneet pois. Ja lisäksi vielä kävelyteillä ja erityisesti metsäpoluilla juuri sillä kävelyalueella tuntuu olevan pelkkää jäätä. Ja kaduillakin on hiekat aika hyvin painuneet sinne jään alle. Yhtä suurta jäärataa ovat meidän lenkkireitit.

Ja tässä tulikin taas lenkillä huomattua yksi periytymätön asia lisää. Sirkku oli pentuna vesipeto kahlaten kaikkien lätäköiden läpi ja kauhoen kupeista vedet lattialle. Pipsa taas päinvastoin lyö aina isomman lätäkön eteen tullessa jarrut pohjaan. Ei vaan millään voi kulkea lätäkön läpi. Sille pitää aina näyttää, että "kierrä täältä". Katsotaan nyt, kuinka kauan kestää, että Pipsa pääsee  lätäkköpelostaan yli.

Kolmen mustan hankkimistarinat

Musiikkia

Tässä lyhyet "tarinat" siitä, miten ja miksi nämä kolme meille muuttivat.

Nessa
Nessa oli kolmesta mustasta meille ensimmäisenä muuttanut. Se oli tullessaan jo kolmen vanha. Nessa oli ollut meillä ennen pysyvää muuttamistaan usein ja pitkiä aikoja hoidossa. Lopulta sen kasvattaja halusi purkaa sijoitussopimuksen haltijan kanssa. Tämän jälkeen Nessa muutti meille vuonna 2014. Tällöin oli jo tiedossa, että meille olisi muuttamassa schipperke sopivan kohdalle osuessa, ja ajateltiinkin, että Nessasta olisi myös sille seuraa.

Sirkku
Oltiin vuoden 2013 elokuussa Tervakosken näyttelystä ajomatkalla takaisin kotiin, kun sain sellaisen kuningasidean, että "ei helvetti, haluan jonkun muun rotuisen koiran kuin mittelin". Loppumatka menikin eri rotuja selaillen, lähinnä ykkös- ja vitosryhmiin painottuen kuitenkin. Pikkuhiljaa vaihtoehdot saatiin rajattua muutamaan rotuun. Alunperin itseäni kiinnosti eniten Suomenlapinkoira, mutta tässä tapauksessa koko tuli vastaan. Lopuista vaihtoehdoista schipperke oli sitten aika selvästi se paras, kun sekä ulkonäkö että luonteenpiirteet miellyttivät. Erityisesti vähän joka paikasta rodun nimen yhteydessä löytynyt lause "iso koira pienessä kropassa" kuulosti hyvinkin vakuuttavalta. Ja näin rotu oli päätetty, enää täytyi vain odottaa, että tulisi vastaan sopiva yksilö. Tämä tapahtuikin odotettua nopeammin ja Sirkku kotiutui meille jo huhtikuun alussa 2014.

Pipsa
Oikeastaan Sirkun kotiutumisesta lähtien oli ollut ajatus, että sille teetettäisiin myöhemmin pennut, ja mikäli syntyisi narttuja, sellainen jäisi kotiin. Ja näinhän siinä kävi. Sirkun ensimmäinen pentue syntyi 19. heinäkuuta 2016, ja Pipsa oli kyseisen pentueen ensimmäisenä syntynyt. Nessa ei oikeastaan koskaan ole leikkinyt Sirkun kanssa, vaikka toisissaan kiinni lenkeillä juoksevatkin. Tästä kakarasta tuli siis Sirkulle oiva leikkikaveri.

Nämä kolme pätkää on sanasta sanaan kopioitu koirien omille sivuille.

Hihnakävelyn edistymistä

Musiikkia

Monella koiralla ongelma tuntuu olevan, etteivät ne halua ulos kylmällä kelillä. Näillä päin vastoin on niin, että kylmällä menevät mielellään ja ilman mitään ongelmia. Jopa pikku-Pipsakin. Luulin jo, että se olisi oppinut kävelemään hihnassa, mutta sitten tulivat nämä nykyiset loskapaskakelit. Pipsa kulkee kuivemmat kohdat kunnolla, mutta heti kun tulee lätäköitä tai märempiä kohtia niin se alkaa jumittamaan.

Nyt on jo lumet ja loskat sulaneet suurimmaksi osaksi taas pois, mutta se keli, mikä pari päivää sitten oli. Kun tie oli laidasta laitaan pelkkää loskaa, niin tuolle kakaralle se vaan oli hirveää tuskaa kävellä. Tosin kyllä sekin sitten loppujen lopuksi aina tuli, kun vedin hihnasta kevyesti eikä sille muitakaan vaihtoehtoja jäänyt. Täytyy nyt tuollakin kelillä kävellä ja harjoitella sen kanssa enemmän.

Meidän pitäisi myös käydä Pipsan kanssa ihan vain kahdestaan harjoittelemassa hihnakävelyä. Tähän asti Sirkku on kulkenut mukana aina, kun itse en iltaisin jaksa alkaa useampia lenkkejä tekemään ja . Pipsa taas kulkee hyvin mukana, kun se roikkuu Sirkun perskärpäsenä.

Jäädään odottelemaan taas lumien tuloa. Siihen voikin mennä aikaa.

Kynsisota pentujen kanssa

Musiikkia

No huh. Kyllä oli taas sellasta tuo kynnenleikkuukäyttäytyminen, että huomaa keneltä ovat sen perineet.

Pipe sai olla ensimmäinen. Ääntely kuulosti melkeinpä täysin samalta kuin äidillään. Takajalkojen kohdalla lakkasin pitämästä siitä kiinni, tai siis pidin vain leikattavasta jalasta, niin sen jälkeen pentu makasi vain kiltisti paikallaan ja antoi leikata.

Mutta Eppupa se vasta vaikea tapaus olikin. Se oli sellaista puremista, kiljumista ja rääkymistä, että hyvä, etteivät naapurit tehneet jotakin eläintensuojeluilmoitusta. Oon aina kuvitellut, että Sirkku on hankala leikattava, mutta sehän tuntuu nyt ihan enkeliltä. Mutta joo, kun sen leikkaamisen aloitin, niin silloin myös hoidan sen loppuun huolimatta siitä millaisen esityksen koira pistää pystyyn. Viimeisen jalan kohdalla Eppukin tuntui jo vähän alistuneen kohtaloonsa.

Kuitenkin nuo ääntelyt ovat niin Sirkulla kuin pennuillakin hemmetin hauskaa kuunneltavaa. Ihan kuin luulisivat tuohon kuolevansa. Kuten jo aiemminkin tullut todettua: tuon täytyy olla joku rotuvika.

Seuraavaa kynsisotaa odotellessa.

Hihnakävelyä

Musiikkia

Tänään kokeiltiin Rääkysen kanssa ensimmäistä kertaa hihnakävelyä. Juu, kyllä, loistava kasvattaja, kun tässä vaiheessa vasta sitä kokeillaan.

Tuo jäi siis nyt mun kanssa kotiin. Me käytiin Sirkun kanssa nyt aikainen iltalenkki ja otin pennun mukaan.

Noh, mitä nyt tuolta ensimmäiseltä kerralta voi odottaa, kun pentu on aina aiemmin ulkoillut vapaana. Ei se siis oikein tahtonut liikkua ja kaikki oli sen mielestä huonosti; "hihna on kireellä, se on liian lyhyt, se kutittaa" ja niin edelleen.

Kannoin pentua ensin alkumatkan ja päästin se sitten alas niin, että pääsi kokeilemaan sekä asfaltilla että sitten tutummalla alustalla metsässä.

Ensin se päätti, ettei halua liikkua senttiäkään. Yritin kevyesti vetää, mutta tämä peruutti sitten kaikilla voimillansa taakse päin. Houkuttelukaan ei toiminut. Ajattelin jo, että "p*rkele tästä tuu mitään", kun se yhtäkkiä päättikin sännähtää hirveellä vauhdilla eteenpäin. En tiedä miksi, kun Sirkkukin oli aivan toisessa suunnassa.

No, se ilo ei kauaa kestänyt. Kohta se jäätyi taas. Ja sitten taas liikkui pienen pätkän. Ja tätä vaihtelua mentiin noin sadan metrin verran, jonka jälkeen otin pikkuisen taas syliin, jossa oli loppumatkan ajan.

Huomenna jatketaan taas harjoittelua.