Säikähdys

Pipsa onnistui tiistaina taas pelästyttämään, kun se teloi vasemman takajalkansa jossain. Kukaan ei nähnyt missään, mutta huomasin, kun se oli vesikupilla kolmella jalalla ja jatkoi sitä hyppimistä hetken. Mitään erityistä ei jalassa tuntunut, eikä Pipsakaan mitään sanonut, kun sitä hipelöitiin.

Loppuillan aikana se ei ollenkaan laskenut painoa, vaan hyppi pelkästään kolmella jalalla. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin vain joku venähdys, kun seuraavana päivänä tuo taas riehui aivan normaalisti.

Koiriltakin talviturkki pois

Kaikilla mustilla koirilla oli tänään uimapäivä. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun Pipsaakin pakkouitettiin. Matka oli vaan se 20-30 metriä, mutta eiköhän se riitä noille.

Pipsaa ei viime vuonna kertaakaan heitetty järveen, kun alkoi olla jo kylmät kelit siinä vaiheessa, kun se oli tarpeeksi vanha siihen. Nyt uitin sen kaksi kertaa. Ensimmäinen oli vähän polskimista, eikä sillä ollut hajuakaan, minne pitäisi mennä. Yritti alkuun vain uida mua päin takaisin syliin. Sitä piti sitten vähän ohjata, että tajusi lähteä rantaan päin.

Toinen kerta sujui jo paremmin, kun otin Nessan samaan aikaan ja päästin sen muutaman sekunnin aikaisemmin, niin Pipsa lähti sen perässä rantaan. Ja se uintikin näytti nyt ihan uimiselta. Eikä Nessankaan uimataito ei ollut talven aikana kadonnut mihinkään.

Sirkkukin kävi tässä välissä, mutta se kiisikin hirveällä vauhdilla takaisin rantaan, eikä turhia polskinut.

Lintuviha

Pipsa näki eilisellä aamulenkillä metsässä fasaanin, jonka jälkeen siihen iski joku viha lintuja kohtaan. Suunnilleen joka toisen puskan kohdalla jähmettyy hetkeksi ja vetää sitten jonkun ihme ryntäyksen, kun lintu lähtee lentoon. Tätä se on tehnyt kaikilla lenkeillä sen jälkeen.

Ennen fasaania samaisella lenkillä hyppeli noin 20 metriä aikaisemmin pari rusakkoa ohi, mutta ne eivät herättäneet mitään mielenkiintoa.

Lisäksi vielä yksi itseäni häirinnyt asia oli, kun oltiin lähdetty liikkeelle, niin heti sadan metrin jälkeen yhdessä risteyksessä seisoi nainen koiransa kanssa. Ohitettiin tämä ja hieman sen jälkeen Pipsa päätti ryhtyä asioilleen. Otin pussin ja aloin kerätä jätöksiä pois, jonka aikana tämä mummeli käveli viereemme ja jäi vain tuijottamaan. Jatkettiin normaalisti matkaan ja edelleen kyseinen henkilö vain jäi seisomaan paikalleen ja tuijottamaan perään. Mikälie korttelivahti tämäkin sitten oli.

Lätäkkökauhu

Musiikkia

Pitkän aikaa oli jo ihanteellinen talvisää. Lunta ja muutamia asteita pakkasta. Nyt joulun lähestyessä taas pikkuhiljaa lumet onkin jo sulaneet pois. Ja lisäksi vielä kävelyteillä ja erityisesti metsäpoluilla juuri sillä kävelyalueella tuntuu olevan pelkkää jäätä. Ja kaduillakin on hiekat aika hyvin painuneet sinne jään alle. Yhtä suurta jäärataa ovat meidän lenkkireitit.

Ja tässä tulikin taas lenkillä huomattua yksi periytymätön asia lisää. Sirkku oli pentuna vesipeto kahlaten kaikkien lätäköiden läpi ja kauhoen kupeista vedet lattialle. Pipsa taas päinvastoin lyö aina isomman lätäkön eteen tullessa jarrut pohjaan. Ei vaan millään voi kulkea lätäkön läpi. Sille pitää aina näyttää, että "kierrä täältä". Katsotaan nyt, kuinka kauan kestää, että Pipsa pääsee  lätäkköpelostaan yli.

Hihnakävelyn edistymistä

Musiikkia

Monella koiralla ongelma tuntuu olevan, etteivät ne halua ulos kylmällä kelillä. Näillä päin vastoin on niin, että kylmällä menevät mielellään ja ilman mitään ongelmia. Jopa pikku-Pipsakin. Luulin jo, että se olisi oppinut kävelemään hihnassa, mutta sitten tulivat nämä nykyiset loskapaskakelit. Pipsa kulkee kuivemmat kohdat kunnolla, mutta heti kun tulee lätäköitä tai märempiä kohtia niin se alkaa jumittamaan.

Nyt on jo lumet ja loskat sulaneet suurimmaksi osaksi taas pois, mutta se keli, mikä pari päivää sitten oli. Kun tie oli laidasta laitaan pelkkää loskaa, niin tuolle kakaralle se vaan oli hirveää tuskaa kävellä. Tosin kyllä sekin sitten loppujen lopuksi aina tuli, kun vedin hihnasta kevyesti eikä sille muitakaan vaihtoehtoja jäänyt. Täytyy nyt tuollakin kelillä kävellä ja harjoitella sen kanssa enemmän.

Meidän pitäisi myös käydä Pipsan kanssa ihan vain kahdestaan harjoittelemassa hihnakävelyä. Tähän asti Sirkku on kulkenut mukana aina, kun itse en iltaisin jaksa alkaa useampia lenkkejä tekemään ja . Pipsa taas kulkee hyvin mukana, kun se roikkuu Sirkun perskärpäsenä.

Jäädään odottelemaan taas lumien tuloa. Siihen voikin mennä aikaa.

Hihnakävelyä

Musiikkia

Tänään kokeiltiin Rääkysen kanssa ensimmäistä kertaa hihnakävelyä. Juu, kyllä, loistava kasvattaja, kun tässä vaiheessa vasta sitä kokeillaan.

Tuo jäi siis nyt mun kanssa kotiin. Me käytiin Sirkun kanssa nyt aikainen iltalenkki ja otin pennun mukaan.

Noh, mitä nyt tuolta ensimmäiseltä kerralta voi odottaa, kun pentu on aina aiemmin ulkoillut vapaana. Ei se siis oikein tahtonut liikkua ja kaikki oli sen mielestä huonosti; "hihna on kireellä, se on liian lyhyt, se kutittaa" ja niin edelleen.

Kannoin pentua ensin alkumatkan ja päästin se sitten alas niin, että pääsi kokeilemaan sekä asfaltilla että sitten tutummalla alustalla metsässä.

Ensin se päätti, ettei halua liikkua senttiäkään. Yritin kevyesti vetää, mutta tämä peruutti sitten kaikilla voimillansa taakse päin. Houkuttelukaan ei toiminut. Ajattelin jo, että "p*rkele tästä tuu mitään", kun se yhtäkkiä päättikin sännähtää hirveellä vauhdilla eteenpäin. En tiedä miksi, kun Sirkkukin oli aivan toisessa suunnassa.

No, se ilo ei kauaa kestänyt. Kohta se jäätyi taas. Ja sitten taas liikkui pienen pätkän. Ja tätä vaihtelua mentiin noin sadan metrin verran, jonka jälkeen otin pikkuisen taas syliin, jossa oli loppumatkan ajan.

Huomenna jatketaan taas harjoittelua.